Ukkokulta lähti eilen takaisin töihin ja jäimme siis pienokaisen kanssa kahdestaan kotiin. Hieman asia jännitti, koska ukkokullasta on ollut niin iso apu. Hyvinhän meillä on kuitenkin pienokaisen kanssa mennyt, vaikkakin päivät ovat menneet aivan hujauksessa, koska nyt joutuu tekemään itse kaiken. Olin kärsinyt eiliseen asti kolme päivää kestävästä päänsärystä, mutta onneksi se sentään loppui. Väsymystäkin helpottaa, kun saa nukkua päikkärit pienokainen kainalossa <3 Ja koiruus toisessa...
Itselläni on paha tapa miettiä kaikenlaisia asioita turhan paljon ja nyt yksin ollessa sitä onkin ehtinyt harrastaa. Ukkokulta naureskellen aina tokaiseekin "älä mieti liikaa, se ei sovi sulle". No joo, ei tosiaan sovikkaan, koska yleensä silloin stressikäyrä nousee heti. Ja nyt kotona ollessa on tietenkin ehtinyt miettiä vaikka mitä, valitettavasti.
Meillä on omakotitalo, tammikuussa menimme naimisiin, maaliskuussa syntyi pienokainen ja valmistuin. Mitäs nyt, kun on jo kaikki mitä on aina halunnut? Mitäs nyt odotan? Totta kai pienokaisen kehitystä, elämää perheenä ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Mutta silti. Ehkä siksi mietin asiaa, koska kaikki tapahtui niin lyhyen ajan sisällä? Voi kun tietäisikin.
On myös toinen asia, mitä on tullut paljon mietittyä. Mitäs äitiysvapaan ja vanhempainvapaan jälkeen? Jäisikö vielä sen jälkeen kotiin vai lähtisikö opiskelemaan, tai onko kumpikaan edes mahdollista taloudellisista syistä. Ei ole työpaikkaa mihin palata, eli sen etsiminen alkaisi. Näin vastavalmistuneena ja heti äitiysvapaalle jääneenä mietityttää, tuleeko helposti liian iso kynnys lähteä töihin. Toisaalta, kun on kotona ollut pitkään voi kaivatakin jo töihin. Mutta en haluaisi laittaa pienokaista hoitoon niin pienenä.
Kysymyksiä, kysymyksiä... Mutta onneksi siihen on vielä aikaa ja ehdin miettiä mitä teen. Aika vaan menee niin nopeasti, että kohta jo huomaan kyseisen hetken koittavan. Nyt voisi kuitenkin taas tokaista: älä mieti liikaa, se ei tosiaankaan sovi mulle. Keskityn vain pienokaiseen ja tähän hetkeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti