Kotona taas, nimen kera

Pääsiäinen on ohi ja nyt on kotiuduttu reissusta. Kyllä on mukavaa olla taas kotona <3 Kun saisi vielä purettua kaikki kassit ja laitettua tavarat paikoilleen... Pienokainen oli ensimmäistä kertaa reissussa ja sehän meni todella hyvin, ei turhia kitissyt ja joka yö heräsi vain kerran. Automatkatkin meni nukkuessa. Äiti ja iskä tykkää :) Reissu meni taas vaan turhan nopeasti, koska koko ajan sai olla menossa ja siltikään ei ehtinyt käydä kaikissa paikoissa missä oli tarkoitus käydä. Inhottaa, kun ei ehdi nähdä ketään kunnolla ajan kanssa. Jos viimeistään kesällä sitten... Pienokainen oli myös ensimmäistä kertaa hoidossa mummilla ja ukilla, kun äiti ja iskä kävivät moikkaamassa kavereitaan parin tunnin ajan perjantai iltasella. En tiedä ketä asia jännitti eniten...

Aikaisemmin mainitsinkin, että pienokaisella on myös nimi, kun tulemme takaisin kotiin pääsiäisen vietosta. Ristiäisiä vietimme sunnuntaina ja nimekseen pienokainen sai Viivi Annika <3

Ristiäiset sujuivat oikein hyvin ja Viivi nukkuikin koko ajan, hänellä meni omat ristiäiset täysin ohi... Viivi sai ihania lahjoja ja äitikin sai jotakin, koska vietimme samalla valmistujaisiani. Viivi sai lahjaksi esimerkiksi kuvassa olevat kastehelmet, jotka ovat aivan täydelliset pienelle prinsessalle <3

Ukkokulta teki oikeastaan päätöksen nimestä. Itse ehdotin montakin nimeä ja ainoastaan yksi kelpasi niistä ukkokullalle, mutta se ei kuitenkaan ollut Viivi. Meillä oli siis pitkän aikaa valittuna toinen nimi ja se tuntui juuri sopivalta. Ukkokulta soitti yksi päivä ollessaan töissä ja ehdottikin nimeksi Viiviä, se kuulemma tuli vain jostakin mieleen. Olin heti jyrkästi nimeä vastaan ja sanoinkin, ettei nimeksi todellakaan tule Viivi. Kuitenkin nimi jäi kaivelemaan ja kun mietin nimeä ja katsoin pienokaista, hän oikeastaan näyttikin aivan Viiviltä. Silloin nimestä tuli täydellinen pienokaisellemme. :) Sen jälkeen ei mietittykään muita nimiä. Polttariporukkani arvuuttelivat myös nimiä ja kaasoni veikkasikin nimeksi Viiviä. Jo silloin ajattelin ettei todellakaan. Niin se mieli vaan muuttuu... Päädyttyämme Viivi nimeen, aloin jostain syystä odottaa hänen syntymäänsä entistä enemmän. Kun ajattelin nimeä ja pienokaistamme, tuli jotenkin todella hyvä olo... Toinen nimi on ollut koko ajan Annika ja halusimme sen siksi, koska oma toinen nimeni on Annika.

 

Nyt pitäisi vielä opetella kutsumaan pienokaistamme Viiviksi, kun tottui kutsumaan häntä juuri pienokaiseksi tai Ursulaksi ja tyssiksi. Nyt kuitenkin päikkärit kutsuvat tätä äitiä Viivin kanssa <3