Kaipuu...

Katselin tuossa polttari ja hääkuviamme ja jostain iski kauhea kaipuu siihen ihanaan vauvamahaan! Tuntuu muutenkin, että joka puolella näkyy äitejä vauvamahoineen. Loppuraskaudesta maha tuntui olevan koko ajan tiellä ja odotin vain, että pienokainen syntyisi ja maha häviäisi. Nyt kun mahaa ei enää olekaan, ainakaan niin isoa siis, tahtoisin sen takaisin. Jotain niin ihanaa ja ihmeellistä siinä vain oli, muutakin kuin vain se pieni ihminen sen sisällä. Vauvamaha oli siitäkin niin ihana, että sitä ei tarvinnut eikä todellakaan halunnut peittää mitenkään. Toisin on nyt, kun sitä yrittää peittää löysien paitojen avulla... Kaipuu vauvamahasta ei kuitenkaan ole niin iso, että sitä näkisi minulla ainakaan piiiitkään aikaan! Onneksi on kuvia, joista voi masua ihailla ja muistella.

rv 33+0                rv 37+6



rv 38+4

Raskauden aikana kiloja kertyi noin 15kg ja yllätyin, kun sairaalaan niistä jäi 8kg. Sen jälkeen paino onkin tippunut vain pari kiloa. Johtuisikohan osittain siitä, että tuppaa tuo suklaa aika hyvin maistuvan. Kovasti silti odotan, että tuo löllykkä tuosta vielä pienenee. Raskausarvetkin mahassa näyttävät aika mielenkiintoisilta nykyään... Yhtenä päivänä kokeilin farkkuja, mitä käytin ennen raskautta ja päällehän ne mahtuivat! Paitsi että matalavyötäröisten farkkujen kanssa tuo löllykkä kummittelee aika pahasti, kun se jää ikävästi housujen "päälle".

Tavoitteena olisi saada vielä 10kg pois, mutta siihen saattaa tovi vierähtää näillä liikunta- ja ruokailutottumuksilla. Eihän se olisi kuin ottaisi itseään niskasta kiinni, mikä on ollut tarkoituksena ennenkin, mutta jotenkin sekin on olevinaan niin vaikeaa. Kovasti edelleen siis yritän ajatuksen voimalla laihtua... Itseä koko asia jopa hieman huvittaakin, kun miettii ammattiani. Mikään kiirus tässä ei siis ole noita kiloja saada pois, mutta kai sekin pieni unelma on, että joskus näyttäisi edes jokseenkin samalta kuin jokunen vuosi sitten.

Nyt unohdan hetkeksi löllykkäni ja jatkan siivousta kun pienokainenkin nukkuu. Voi kun nuo karvakamutkin antaisivat siivota kaikessa rauhassa eivätkä yrittäisi niin kovasti auttaa juoksemalla pölyrätin ja imurin perässä...