Neuvolaa ja ostoksia osa 2

Viivillä oli keskiviikkona neuvola ja tässä tämän hetken mitat: paino 4805g, pituus 56cm ja päänympärys 38cm. Meidän pieni vauva on jo melkein 2kg painavampi ja 10cm pidempi kuin syntyessään! Ja silti itsestä tuntuu siltä, että Viivi on ihan yhtä pieni vieläkin...

"Iloinen tyttö, välillä haastelee. Sairaalareissusta toipunut hyvin. Virkeä tyttö päivisin."

Terve, iloinen ja virkeä tyttö tosiaan. Viivistä hymyily on kiva juttu ja uutena juttuna Viivi on keksinyt suun napsuttelun ja sen, että mitä sitä suotta nukkumaan joka päivä pitkiä päiväunia. Välillä on nimittäin ollut päiviä, että Viivi nukkuu vain pieniä hetkiä pitkin päivää, mutta sitten kyllä nukutaan hyvin yöllä, jopa 8 tuntia putkeen... Tämä on ihan kiva juttu, mutta itse nauttisin mielellään päiväunetkin.

Sitten ne ostokset... Kaupoista löytyi taaaas sukkia, kun näköjään menin viimeksikin ostamaan liian pieniä. En ymmärrä miten se on mahdollista... Mukaan tarttui myös nätti neuletakki, pari bodya ja pipoa, lisää huiveja ja ehkä ihanimmat kengät! Miten vauvojen vaatteet voikin olla niin suloisen näköisiä!

 

Ostin myös Facebookin kirpparisivulta tuttinauhan ja tilasin netistä nimellä varustettuja tutteja, sävy sävyyn tietenkin.

Ja lopuksi vielä surulliset uutiset... Jouduimme tänään viemään poikamme, eli kissamme, viimeiselle piikille. Sen jälkeen kun Viivi syntyi, pojat alkoivat merkkaamaan paikkoja sisällä. Uutta kotiakin niille etsimme, kylläkin vain kaveripiiristämme. Emme nimittäin halunneet, että ne päätyvät täysin tuntemattomien luokse, koska silloin emme olisi tienneet onko niillä hyvä olla. Toinen kissoistamme oli myös todella ärhäkkä eikä sietänyt juurikaan ketään. Aina hampaat ja kynnet esillä ja kaikkihan sitä tuntui pelkäävän, ihan syystäkin. Se oli toinen syy päätökseemme. Päätös ei todellakaan ollut helppo ja olisi tehnyt mieli vielä pitkittää sitä, mutta pakkohan se oli tehdä. Ikävä on kyllä kova <3 Kuinkakohan kauan sitä odottaa, että ne vielä ilmestyvät jostakin...

Nyt loppuu surkuttelu ainakin hetkeksi ja jatkamme Viivin kanssa tyttöjeniltaa, koska ukkokulta on kahden kaverimme varpajaisissa!

Sairaalareissu

Noniin, kotona vihdoinkin... Kotiuduimme lauantaina Viivin kanssa sairaalasta. Viivin olo siis vain paheni ja viime viikon maanantai aamuna lähdimme päivystykseen ja sieltä jouduimme osastolle. RS-virushan se Viiviä kiusasi. Kyllä on käynyt toista sääliksi monet kerrat!

Sairaalassa ollessa alkoi kovasti arvostaa sitä, että lapsi on terve. Sieltä kotiuduttuamme tuntui jotenkin oudolta olla taas kotona, ihan kuin siellä olisi ollut pidempääkin. Hyvä muistutus siitä, että mikä ilo on saada olla kotona pienen kanssa, kun kaikille se ei ole mahdollista.


pieni potilas <3

Onneksi Viivin on olo jo huomattavasti parempi, vaikka yskä vielä vähän vaivaa, mutta nyt on äiti ja iskä vuorostaan kipeinä. Itselläni tauti alkoi viime viikon alussa ja ukkokullalla loppuviikosta. Torstai-perjantai välisen yön vietin kotona omassa sängyssä, että sain vähän kerättyä voimia ja perjantai-lauantai välisenä yönä oli ukkokullan vuoro olla sairaalassa Viivin luona. Miten voikin tehdä pahaa jättää oma pieni yksin, vaikka tietää, että hänellä on turvallista olla. Tästä tuli myös todella huono omatunto, vaikka hoitajatkin kehottivat menemään kotiin lepäämään. Olihan se kyllä ihan järkevää, koska en kotonakaan saanut juurikaan nukuttua tuskallisen olon takia ja kuume sen kuin nousi.


Viikonloppu menikin meillä kaikilla lepäillessä ja nyt alkaa taas olo olla energisempi. Sunnuntaina, eli äitienpäivänä, Viivi täytti kaksi kuukautta. Iso likka jo <3 Emme tosiaan lähteneet kotoa mihinkään syömään äitienpäivän kunniaksi, vaan ukkokulta haki meille sapuskat kotiin. Ihan mielellään vietinkin päivän ihan vain kotona, kun koko viikko oli mennyt siellä sairaalassa. Ukkokullalta sain lahjaksi toivomani hupparin, mutta se oli myös valmistujais sekä synttärilahja. Ukkokulta on nimittäin niin innokas ostamaan lahjoja ja varsinkin itse keksimään mitä ostaisi...

Nyt kaappaan Viivin kainaloon ja yritän udella, jos hänellä olisi jotakin kerrottavaa <3

Nimipäivä

Eilen oli Viivin nimipäivä ja pitihän sen kunniaksi lähteä porukalla kaupungille ostamaan nimipäivälahjaa. Lahjaksi löytyi farkut sekä monta paria sukkia, kun äiti meni sitten ostamaan viime viikolla turhan pieniä... Kummitkin olivat muistaneet Viiviä ja lähettäneet nätin nimipäiväkortin. Viivikin taisi tykätä kortista, kun niin kovasti sitä katseli :)

 

Sankari sai myös toimia hattumallina. Voiko olla taaskaan mitään suloisempaa? <3 Kaapista löytyi niitä kyllä kaikennäköisiä ja kokoisia ja tässä muutama otos niistä:

 

Meidän oli tarkoitus viettää tämä päivä Viivin kanssa ihan tyttöjen kesken, kun ukkokullan piti lähteä reissuun. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Viivi on ollut nyt vähän pipi. Olo on aika röhäinen ja väsynyt, yskäkin vaivaa. Kaikin konstein on yritetty parantaa Viivin oloa ja täytyy vain toivoa, ettei se tuosta pahene. Kyllä käy toista sääliksi!

 

Nyt täytyy lähteä vielä nauttimaan grilliherkuista, namnam!