Uutta olohuoneessa

Voi sadetta... Ilma on todella syksyinen ja oikeastaan odotan, että saa pukea lämpimiä villapaitoja päälle ja sandaalien sijaan saa käyttää kivoja saapikkaita. Koko alkuviikko ollaan oltu Viivin kanssa ihan vain kotona, kun ei tuonne sateeseen viitsi lähteä. Nyt onkin ollut aikaa napata jotakin kuvia olohuoneesta ja siellä olevista uusista jutuista. Niin kuin näkyy, jotakin harmaata on sinnekin tullut. Ennen en niinkään harmaasta välittänyt, mutta pikkuhiljaa on alkanut tehdä mieli tuoda sitäkin väriä meille. Ajattelinkin aloittaa parista tyynynpäällisestä, viltistä rahin päällä ja tuosta taljasta kiikkutuolissa. Itseasiassa tuo harmaa talja sopii minusta paljon paremmin kuin se valkoinen. Talja löytyi Ikeasta ja tuo uusi rahi ja viltti ovat Kodin Ykkösestä.

 

 

 

Olohuoneesta löytyy yksi nurkka, mikä on tuottanut koko ajan päänvaivaa. Tuntuu, ettei sinne oikein mikään sovi tai se ei näytä siellä hyvältä. Ennen sieltä löytyi lipasto, mutta se päätti sitten hajota. Vähän aikaa sen paikalla oli vain rottinkiarkku, mutta ei sekään oikein tuntunut sopivan sinne. Sitten löysin tuommoisen konsolipöydän ja noh, ei tuokaan oikein silmää miellytä. Mutta siinä se nyt on. Lisää ongelmia tuotti se, mitä pöydälle laittaisi. Aikani kun asiaa tuskailin, niin jotakin sinne keksin.  

 

Olimme myös ostamassa uutta sohvaa, koska nykyisen sohvan selkätyynyt ovat kokeneet kovia, kun koiruus on tykännyt röhnöttää niiden päällä. Ja sen kyllä huomaa... Molemmat kuitenkin tykkäämme kovin nykyisestä sohvasta muuten eikä oikein edes raaskittu ostaa uutta. Mietimme miten nykyisen sohvan selkätyynyt saisi taas kuntoon ja lopulta keksimme sen! Ostimme vaahtomuovipatjan, josta leikkelimme tyynyn muotoiset palat. Jotain täytettä ne vielä kaipasivat ja täytteeksi ne saivat untuvatäytteiset tyynyt. Kyllä hätä keinot keksii ;) Ja tadaa!

 

 

Sohva on kuin uusi ja halpaan hintaan. Tai ainakin halvempaan mitä uusi sohva olisi tullut maksamaan. Onneksi tuli kokeiltua tuotakin ideaa :)

 

Kyllästyn hyvin nopeasti kotimme sisustukseen ja taas tekisi mieli hankkia jotakin uutta. Tai en tiedä kyllästynkö, mutta mikään ei oikein tunnu kelpaavan. Jotenkin meillä on liian yksitoikkoista, tai jotain. Lehdissä ja netissä on niin kivoja mallihuoneita ja vaikka niistä kuin yrittäisi ideoita napata, niin ei. Nyt ainakin uusia tyynynpäällisiä kaipaisin ja sohvan päällisen voisi vaihteen vuoksi vaihtaa valkoiseen. Silloin kyllä pitäisi jotakin kehitellä istuinosaan, koska koiran karvat näkyvät muuten heti siinä. Jos Ikeaan pääsen taas lähiaikoina, niin sitten olohuoneessakin on ehkä jotakin kuvattavaakin ;)

 

Oho, kellokin on taas noin paljon! Nyt kone kiinni ja uneksimaan täydellisestä sisustuksesta :)

 

 

Neuvolaa ja kuulumisia

Viivi täytti viikko sitten viisi kuukautta ja pakko taas vain todeta, että miten aika voi mennä näin nopeasti?! Sitä on tullut toitotettua ihan jatkuvasti Viivin syntymän jälkeen ja tulen jatkossakin toitottamaan. Silti kuitenkin koko ajan odotan, että Viivi kasvaa. Varmaan siksi, koska odotan niitä hetkiä, kun Viivi on kädet ojossa ja sanoo hymy huulilla "äiti" <3. Ja pakko myöntää, että pieni paniikkikin meinasi iskeä äitiyslomasta. Enää neljä kuukautta jäljellä! Oi voi... Yritän koko ajan olla miettimättä, että mitäs kun se loppuu. Aikaisemmin pohdiskelinkin eri vaihtoehtoja, mutta ei jaksa murehtia asiaa koko aikaa. Aika näyttää.

Mutta nyt tähän hetkeen. Nykyään mahallaan viihdytään paljon paremmin ja mahalleen pitääkin päästä kääntymään koko ajan. Viivi sai uuden lelun, mikä on ollut kovassa käytössä.

Eteenpäinkin kovasti jo yritetään ja ehkä vähän eteenpäin on päästykin pienten voimahuutojen kanssa. Tutti saadaan laitettua suuhun hyvin jo itse, mutta sitä ei aina tiedä miten päin se siellä on. Päristeleminen ruoka suussa on myös oikein kivaa jonkun mielestä... Ei jotenkin osannut odottaa tai edes ajatella, mitä kaikkea Viivi oppii tässä ajassa. Odotin Viivin olevan se pieni nyytti pidemmän aikaa, mutta ei ole ei. Tästä päästääkin neuvolakäyntiin ja niihin Viivin tämän hetkisiin mittoihin: painoa on 7740g, pituutta 66cm ja päänympärys 42,5cm. Onhan neiti jo aikamoinen pötkö <3

"Upea tyttö. Kasvaa hyvin. Liha, riisi, kaura saa alkaa. Kaikki on kunnossa."

Reidet <3

Nyt on siis puuro ja liha aloitettu ja hyvin nekin näyttävät maistuvan. Tällä hetkellä Viivi syö päivän aikana pari kertaa sosetta ja illan suulla puuroa. Maitomäärät alkoivat olemaan iltaisin jotain ihan järkyttävää, että oli selvää antaa iltaisinkin muutakin kuin maitoa. Lupa saatiinkin antaa sosetta vaikka kuusikin kertaa päivässä ja edelleen kerralla niin paljon kuin vain syö. Ei nyt kuitenkaan ihan niin montaa kertaa anneta... Öisinkin nukutaan taas hyvin, kun iltaisin saa masun täyteen puurosta. Meillä oli hetken aikaa sellainen vaihe, että Viivi kävikin nukkumaan iltaisin vasta klo 23 aikoihin ja silti saatettiin herätä jo klo 5. Ei Viivin tapaista ollenkaan. Onneksi saatiin rytmiä muutettua ja nyt Viivi käy nukkumaan klo 20-22 välillä ja nukkuu putkeen yleensä 10-12 tuntia ja välillä meidän välissä vielä tunnin tai pari.

Lopuksi vielä äidin kuulumiset, niissä ei kyllä ole paljoa kerrottavaa. Meidän laihiskisakin oli ja meni ja ei ole varmaan vaikea arvata miten siinä kävi, kun en ole asiasta mitään maininnut. Laihdutus tosiaan alkoi hyvin ja kesti sen pari viikkoa, mutta siihen se sitten jäikin. Meillä kummallakaan ei vain ollut tarpeeksi intoa eikä itsekuria olla herkuttelematta kesän ja reissujen takia. Nyt kuitenkin intoa taas riittää ja todellakin yritän saada tuloksia aikaan (kunhan saan nämä loput juustonaksut mupellettua). Hitaasti, mutta varmasti...

Lapsi hoitoon, vai eikö sittenkään?

Kerroinkin jo aikaisemmin hieman ajatuksistani Viivin antamisesta hoitoon ja lukiessani asiasta muiden blogeista, teki mieli kirjoittaa lisää ajatuksia siitä. Ketään tietenkään loukkaamatta, koska tässä tulee vain minun mielipiteeni ja ajatuksiani asiasta :) Jokainen meistä toimii tavallaan ja tapoja on monia, se on tullut huomattua varsinkin tässä äitiyden aikana. Mutta tästä hoitoon antamisesta: toiset antavat lapsensa alusta asti hoitoon silloin tällöin, toiset hyvin usein ja toiset eivät ehkä ollenkaan. Toiset antavat hoitoon omasta tahdosta ja toiset pakostakin. Toiset eivät anna, koska eivät halua tai pysty. Nyt kuitenkin keskityn enemmänkin tähän hoitoon antamisesta omasta vapaasta tahdostaan.

Monelle äidille tulee varmaan joskus sellainen olo, että on jotenkin huono äiti, kun antaa pienen tai isommankin lapsensa hoitoon. Mitä pienempi lapsi, niin varmaan sitä herkemmin tällainen olo tulee. Varsinkin, jos olet yön erossa lapsestasi. Mutta miksi? Miksi se tekisi sinusta huonon äidin, jos annat esimerkiksi isovanhemmille lapsesi hoitoon joskus? Tai jos isä jää lapsen kanssa kotiin sinun ollessasi jossakin käymässä, vaikka kaupungilla tai salilla. Tietenkin vauva tarvitsee äitiään, mutta eihän lapsen saaminen tarkoita sitä, että äiti ei saisi enää käydä missään ilman pientään tai olla edes sitä pientä hetkeä yksin. Tärkeintähän on, että olet oikeasti läsnä ollessasi lapsesi  kanssa. Tilannehan voi olla se, että olet lapsesi kanssa, mutta et ole oikeasti läsnä. Onko se sitten hyvä? Jos jaksat olla läsnä paremmin, että olet välillä hetken omineen, niin mikäs siinä. Ja vaikka ei tuntuisikaan siltä, että nyt pitää saada olla hetki yksin, mutta olet silti, niin mitä sitten? Esimerkiksi minä käyn välillä kaupassa tai kaupungilla yksin, vaikka ei tuntuisikaan, että nyt tarvitsen hetken omaa aikaa. Mutta välillä myös tarvitsen sen. Jotkut taas eivät. Tai sitten heille riittää se, että saa touhuta kotona omien juttujen parissa vaikka lapsen päiväunien aikaan. Kyllä sekin minulle riittää.  En kuitenkaan tiedä miten kaipaisin omaa aikaa, jos ukkokullan työajat olisivat vähän erilaiset. Vai kaipaisinko ollenkaan. Luultavasti kyllä, me kaikki kun olemme erilaisia.

Jotkut varmasti kauhistelivat sitä, kun Viivi oli pari päivää reissussa ukkokultani kanssa. Ukkokullan ehdottaessa asiaa ensimmäisen kerran, taisi vastaukseni olla ehdoton EI. Oletko tosissasi? Ette muuten lähde! Sitten mietin, että lähden mukaan, koska enhän voi jättää Viiviä. Täh, miksi en voisi antaa heidän lähteä kahdestaan reissuun?! Ja mukana on vielä muitakin tuttuja sukulaisia. Ihan yhtälailla Viivi on ukkokullankin lapsi ja yhtälailla hän saa viettää Viivin kanssa aikaa. Myös ilman minua. Ja tämähän on sen takia mahdollistakin, koska en imetä (ja siitäkös se huono-äiti olo vaan kasvaa). Itse vietän Viivin kanssa aikaa päivät pitkät, joten miksi en voisi ollakin pari päivää ihan yksin. Voinhan minä, ja olinhan minä. Selvähän se oli, että kova ikävä siinä tulee, mutta en kuitenkaan ikäävänkään takia voinut pakottaa heitä jäämään kotiin, koska ukkokulta todella nautti lähteä Viivin kanssa. Ja ihanaa, että hänkin tuntee noin. Kun kerran yksin olin, piti siitä osata ottaa kaikki irti. Ja se riittikin, että oikeasti sai vain olla ja möllöttää hiljaisuudessa. Ja kyllä, nautin myös siitä, vaikka aluksi se oli todella vaikeaa. Mietin, että enhän minä voi nauttia, että olen yksin kotona. Ei hyvä äiti tee niin! Sitten tajusin, etten oikeasti voi koko ajan moittia itseäni siitä ja yhtä hyvä Viivin olla isänsäkin kanssa. Samoin, jos Viivi on jonkin illan tai yön isovanhemmilla hoidossa, moitin itseäni siitä. He kuitenkin nauttivat siitä, niin miksi Viivi ei voisi olla heillä hoidossa joskus? Ja tiedän, että Viivillä on silloinkin kaikki hyvin. Tällä tavalla olemme saaneet ukkokullan kanssa käydä kahdestaan jossakin ja pari kertaa jopa nukkuakin niin pitkään kuin nukuttaa. En sano, että välttämättä tarvitsisimme sitä, mutta ei se kyllä pahaakaan tee, jos kerran sellainen mahdollisuus meille annetaan. Ja olen valmis äidiksi, vaikka en olekaan lapseni vierellä 24/7. Silti hän kaikkein tärkeintä.

Ollessani sen pari päivää yksin kotona mietin monen monta kertaa, miten tyhjältä koti tuntui ilman Viiviä ja miten kaipasin häntä. En osaa enää edes kuvitella minkälaista olisi olla ilman pientä neitiämme. Nautin Viivin kanssa olemisesta, onhan hän oma pieni tyttömme. Kaikkein eniten kuitenkin nautin siitä, kun olemme kaikki kolme yhdessä. Olimme sitten kotona tai jossakin muualla, kuten viime viikonloppuna siellä "häämatkalla". Minusta on kuitenkin ihan hyvä, että Viivi ei ole koko ajan pelkästään minun kanssani, vaikka hän onkin vielä noin pieni. Viivi tarvitsee minua, mutta hän tarvitsee myös muita hänen elämäänsä kuuluvia ihmisiä. Vaikkakin mietin vähän väliä, onkohan Viivillä kaikki varmasti hyvin ja mitenhän hän pärjää ilman minua. Ja se tunne on mitä ihanin, kun Viivi on ollut hoidossa tai olet käynyt yksin vaan siellä kaupassa ja näet hänet taas! Oma pieni rinsessa <3 Varsinkin silloin, kun ukkokulta ja Viivi tulivat reissusta kotiin, tunne oli jotakin ihan uskomatonta. Miten voikin kaivata jotakin niin kovasti.

Mieltäni helpottaa se, kun tiedän etten ole ainut äiti, joka antaa lapsensa hoitoon. En todellakaan. Tämä tapa on meille hyvä ja tiedän, että Viivilläkin on hyvä olla :) On pahempiakin asioita, kun lapsensa antaminen silloin tällöin hoitoon. Jokaisella on syynsä ja jokainen toimii tavalla, joka on parhaaksi itselleen ja lapselleen. Enkä ainakaan itse jaksa koko ajan tuntea huonoa omaatuntoa jostakin asiasta. Äitiys ei ole kilpailu. Sinä olet kuitenkin paras mahdollinen äiti lapsellesi olemalla oikeasti läsnä <3

Uutta keittiössä ja ruokailuhuoneessa

Sitten vihdoin näitä kuvia meijän torpasta taas, tai siis keittiöstä ja ruokailuhuoneesta. Keittiöön on tullut uusi verho ja matto. Minusta ainakin keittiö näyttää nyt avarammalta kuin ennen. Tuo baarijakkara siirtyi ruokailuhuoneesta tuonne myös tässä kesän aikana.

Ruokailuhuoneessa vaihtui järjestys ja sain vihdoin penkin pöydän ääreen. Mietin pitkään miten nuo kalusteet tuolla laittaisi ja ei auttanut kuin kokeilla. Ukkokultahan yllättäen pisti vastaan, mutta tarpeeksi kauan kun taas kimputin, auttoi hän siirtelemään kalusteita ;) Ensin kokeilimme penkkiä ja pöytää toisen ikkunan alle, mutta silloin vitriini olisi pitänyt hävittää, kun tila kävi niin ahtaaksi. Sitten kalusteita kokeiltiin tuohon eikä sekään oikein miellyttänyt silmää. Annoimme niiden kuitenkin olla yön yli siinä ja siihen ne sitten jäivätkin, ne alkoivat oikeastaan näyttää oikein hyvältä siinä. Seinä, jossa penkki on, jäi todella orvoksi ja siihen halusinkin hyllyn, joka oli ollut kauan aikaa vailla käyttöä. Liian ylös se meni, mutta en uskaltanut asiasta mainita ukkokullalle, kun sen verran ärräpäitä pääsi sitä laittaessa :)

 

Nuo jakkarat ja kaitaliina löytyivät sieltä Ikeasta ja kaikki muut ovat joko ostettu kesän aikana sieltä sun täältä tai sitten ovat löytyneet kotoa. Ja ihan uusi juttu meillä ovat nuo kasvit. Niitä meillä ei ole koskaan oikein ollut kissojen takia ja osittain myös meidänkin takia, milloin ei muisteta kastella niitä ollenkaan tai sitten kastellaan ihan liikaa. Saa nähdä kauanko nuo nyt säilyvät hengissä...

Olohuoneessakin on uusia juttuja ja niitä kuvailen joku muu päivä, kunhan saan ensin vähän siivoiltua! Viivin huoneen kuvailu taitaa sittenkin jäädä, kun on niin tyhjän näköinen vielä, että turha sitä kuvailla :)

Väliaikatietoja

Tässä tulisi taas hieman väliaikatietoja, täällä siis vielä ollaan. Eipähän ole edelleenkään tullut oltua juurikaan koneella (jos facebookkia ei lasketa). Sekin asia korjaantuu, kunhan kesä väistyy ja sen mukana joka paikkaan säntääminen. Viime viikonloppuna saatiin olla ihan vain kotona ja ai että kuin mukavaa se olikin! Sai oikeasti nauttia viikonlopusta ihan ajan kanssa ja rauhassa. Muutenkin olemme olleet vain kotosalla tiistaita lukuun ottamatta. Silloin nimittäin lähdettiin koko perheen voimin Ikeaan, mikäs sen mukavempaa! Lähdimme lähinnä ostamaan Viivin huoneeseen kalusteita ja sellaista, mutta totta kai sieltä tarttui muutakin pientä matkaan. Olin koko maanantain ihan täpinöissäni ja hyvä ettei yöunetkin menneet, kun en olisi malttanut odottaa. Voiko oikeasti olla niin innoissaan asiasta? Noh, mie ainakin olin. Ukkokulta ei... Yllättävän hyvin siellä käynti kuitenkin meni, yllätyin nimittäin, että ukkokulta kiukutteli vähemmän kuin Viivi. Vaikka Viivikin kiukutteli vain väsymystään hetken aikaa. Joku nainenkin ihasteli Viiviä, kun on niin söpö neiti :) No onhan hän <3

Viivi tosiaan muutti eilen omaan huoneeseen ja hyvinhän se meni, neiti nukkui klo 22-7 välisen ajan kuin tukki. Lähiaikoina on nimittäin ollut todella levottomia öitä, kun Viivi on vain pyörinyt ja hyörinyt ja kääntyillyt mahalleen sängyssään. Olin tänään aamulla siinä toivossa, että Viivi olisi jatkanut unia vielä pari tuntia, mutta turha toivo... Pitääkin neidin huoneesta ottaa joku päivä pari kuvaa. Ja pitää napsia muualtakin kotoa kuvia, kun on tullut hankittua kaikenlaista uutta ja järjestyskin on muuttunut ruokailuhuoneessa. Kuvien otto voisikin olla ensi viikon projekti, koska huomenna alkaa taas sellainen viikonloppu, kun pitää lähteä reissuun. Mutta nyt täällä todellakin odotetaan tätä, koska auton nokka suuntaa kohti Holiday Club Saimaata! Jeejee! :)

Nyt vielä hiusten värjäystä ja sitten nukkumaan, ensi viikkoon! :)