Tänään oli neuvola ja ensi viikon lopulla pitäisi taas mennä. Painoa oli kertynyt kolmen viikon aikana 2kg lisää, hupsis... Äitiyskorttiin merkittiin nyt sittenkin toinenkin laskettu aika (kylläkin sulkuihin), koska pienokainen ei tosiaan niitä viikkoja vastaa. Toinen laskettu aika on 26.3. Terveydenhoitaja kyseli pelottaako synnytys, mutta se ei niinkään pelota, vaan osastolla olo ja miten osaan hoitaa pienokaistamme. Osastolla olossa jännittää se, että jos huonekaverina on esimerkiksi kolmen lapsen äiti ja hän kummastelee enkö osaa vauvaa hoitaa. Arki kotona jännittää ja miten se lähtee sujumaan, mutta silti sitä jo kovasti odottaa. Kyllä on taas kaikenlaisia ajatuksia pyörinyt mielessä muutaman päivän, huhheijaa! Mut miul on oikeus miu omiin tunteisiin... ;) Onneksi on kaverit ja ukkokulta keille voi vähän purkaa näitä ajatuksia.
Tänään on taas listoja laiteltu paikoilleen ruokailuhuoneeseen ja keittiöön, kummasti paikat muuttuu siistimmän näköisimmäksi pelkästään sillä. Sillä aikaa, kun muut niitä laitteli, itse pyörin taas netin ihmeellisessä maailmassa ja löysin vahingossa kivan nettisivun, mistä löysin kaikenlaisia sisustusjuttuja ja semmoisia. Ja pakkohan se oli taas tilaus tehtävä! Yhtä odotusta taas... :)
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
maanantai 24. helmikuuta 2014
Jotakin pehmeää
Ja taas se maanantai sieltä saapui. Tuntuu, että viikonloput menevät nykyään ihan ohi... Lauantaina oli hyvän ystäväni vauvakutsut ja iloisestihan hän taisi yllättyä! :) Olen ollut nyt niin väsynyt näkemään edes ketään kavereita, että oli kiva pitkästä aikaa nähdä muitakin. Sillä aikaa, kun olin vauvakutsuilla, ukkokulta sai laiteltua listoja paikoilleen ja eilen vielä tuli revittyä makuuhuoneestamme lasikuitutapetti irti, onneksi se irtosi helposti. Kutsuilla oleminen oli olevinaan niin rankkaa, että eilen tuli nukuttua kolmen tunnin päikkärit ja tänään viiden tunnin, vaikka yötkin olen nyt saanut nukuttua paremmin. Noh, pitää nukkua hyvin, että jaksaa ;)
Viikonloppuna olohuone sai myös taas jotakin uutta ja pehmeää. Ostin jokunen vuosi sitten kaksi lattiatyynyä, mutta koskaan ne eivät ole olleet käytössä. Yllätys sinänsä, mutta pakko ne oli silloin saada... Ja sekin varmaan johtunut vain siitä, etten ole jaksanut/viitsinyt väsätä niihin päällisiä. Sekin olevinaan niin iso homma. Nyt kuitenkin kaivoin ne takaisin esiin ja ajattelin tehdä niihin vihdoinkin tyynynpäälliset, mutta ihan sattumalta löysinkin Prismasta juurikin sopivan kokoiset päälliset niihin, huh helpotus! Jotain kuvioita olisin noihin kaivannut, mutta kelpaavat, koska ompelukoneen kanssa tuhrailu ei oikein innosta. Lattiatyynyt löysivät paikkansa olohuoneesta ja ehkä joku niissä vielä joskus istuukin!
Niiden sekaan haluaisin vielä yhden kuviollisen ja pyöreän lattiatyynyn. Anttilan sivuilta löysinkin yhden kivan näköisen.
Viikonloppuna olohuone sai myös taas jotakin uutta ja pehmeää. Ostin jokunen vuosi sitten kaksi lattiatyynyä, mutta koskaan ne eivät ole olleet käytössä. Yllätys sinänsä, mutta pakko ne oli silloin saada... Ja sekin varmaan johtunut vain siitä, etten ole jaksanut/viitsinyt väsätä niihin päällisiä. Sekin olevinaan niin iso homma. Nyt kuitenkin kaivoin ne takaisin esiin ja ajattelin tehdä niihin vihdoinkin tyynynpäälliset, mutta ihan sattumalta löysinkin Prismasta juurikin sopivan kokoiset päälliset niihin, huh helpotus! Jotain kuvioita olisin noihin kaivannut, mutta kelpaavat, koska ompelukoneen kanssa tuhrailu ei oikein innosta. Lattiatyynyt löysivät paikkansa olohuoneesta ja ehkä joku niissä vielä joskus istuukin!
Niiden sekaan haluaisin vielä yhden kuviollisen ja pyöreän lattiatyynyn. Anttilan sivuilta löysinkin yhden kivan näköisen.
 |
| Kuva lainattu NetAnttilan sivuilta, Anno lattiatyyny Hyrrä |
perjantai 21. helmikuuta 2014
Uutta pintaa keittiössä
Kun kerran olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta on vähän kerrottu ja kuvia laiteltu, niin nyt olisikin keittiön vuoro...
Keittiö koki varmaan suurimman muodonmuutoksen, kun seinät maalattiin, lattiaan laitettiin uusi laminaatti, kaapit, tasot ja välitilanlaatat vaihdettiin sekä puuhella maalattiin. Ennen keittiö tuntui todella pieneltä ja muistankin, kun tuskailin sen pienuutta ja epäkäytännöllisyyttä ennen muutosta, mutta muutoksen jälkeen keittiö tuntuu oikeastaan oikein sopivalta meille. Jääkaapin ja hellan paikkaa vaihtamalla saatiin kaapit hieman järkevämmin laitettua.
Alusta asti oli selvää millaisen keittiön haluan: valkoiset kaapin rungot ja ovet, lähellä lattian väriä olevat tasot, mustat vetimet ja välitilaan valkoiset, tiilikuvioiset laatat.´Vetimet oli ostettu edellisen asunnon keittiöön Ikeasta ja ne halusin viedä mukanamme uuteen keittiöön. Allas ja hana ovat myös sellaisia, mitkä olivat mieleen heti, kun näin ne.
Tuntuu, että jotain keittiö vielä kaipaisi, mutta en keksi mitä. Ehkä lisää jotain pieniä juttuja sinne tänne, en tiedä...
Keittiö koki varmaan suurimman muodonmuutoksen, kun seinät maalattiin, lattiaan laitettiin uusi laminaatti, kaapit, tasot ja välitilanlaatat vaihdettiin sekä puuhella maalattiin. Ennen keittiö tuntui todella pieneltä ja muistankin, kun tuskailin sen pienuutta ja epäkäytännöllisyyttä ennen muutosta, mutta muutoksen jälkeen keittiö tuntuu oikeastaan oikein sopivalta meille. Jääkaapin ja hellan paikkaa vaihtamalla saatiin kaapit hieman järkevämmin laitettua.
Alusta asti oli selvää millaisen keittiön haluan: valkoiset kaapin rungot ja ovet, lähellä lattian väriä olevat tasot, mustat vetimet ja välitilaan valkoiset, tiilikuvioiset laatat.´Vetimet oli ostettu edellisen asunnon keittiöön Ikeasta ja ne halusin viedä mukanamme uuteen keittiöön. Allas ja hana ovat myös sellaisia, mitkä olivat mieleen heti, kun näin ne.
 |
| ennen jälkeen |
 |
| ennen jälkeen |
 |
| ennen jälkeen |
 |
| ennen jälkeen |
Tuntuu, että jotain keittiö vielä kaipaisi, mutta en keksi mitä. Ehkä lisää jotain pieniä juttuja sinne tänne, en tiedä...
Ultraa...
Koska tänään kävimme synnytystapa-arviossa ja näimme taas pienokaisemme, ajattelin kirjoitella muista ultrakäynneistä...
Ensimmäinen ultra oli elokuun lopussa, jolloin viikkoja oli 11+3. Ultra jännitti aivan älyttömästi, koska näkisimme pienokaisemme ensimmäisen kerran ja olin miettinyt useasti, mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Olo kuitenkin helpottui heti, kun saimme kuulla pienokaiden sydämen sykkivän <3 Pää-perämitta oli tuolloin 39,6 mm, eli pienokainen vastasi viikkoja 10+6. Siksi menimme viikon päästä uudelleen ultraan, jolloin katsottiin niskaturvotus ja se oli 1,7 mm. Pää-perämitta oli nyt 51,6 mm ja pienokainen vastasi viikkoja 11+6. Asiasta ei kuitenkaan tarvinnut olla ollenkaan huolissaan, mutta totta kai itseä asia hieman askarrutti.
Lokakuun lopulla oli rakenneultra, jolloin viikkoja oli 20+3. Odotin ultraa kovasti, koska saisimme tietää onko pienokaisella kaikki kunnossa ja kumpi sieltä mahdollisesti tulisi. Pienokainen painoi tuolloin 269g ja mitat vastasivatkin viikkoja 19+0. Kätilö halusi, että tulisimme uudelleen ultraan kahden viikon päästä, jolloin lääkäri ultraisi. Kätilö oli sitä mieltä, että lääkäri saattaisi muuttaa laskettua aikaa, joka oli alun perin 15.3. Kätilö vakuutteli kovasti, ettei syytä huoleen ole vieläkään, mutta totta kai sitä itse huolestui vain entistä enemmän. Ja tietenkin piti mennä netistä lukemaan keskusteluja aiheesta ja eihän siitä tullut kuin entistä pahempi mieli, yllättävää... Ukkokulta yritti lohduttaa, että kaikki on hyvin, mutta tietenkään itse ei niin ajatellut. Seuraavassa ultrassa viikkoja oli siis 22+3 ja nyt pienokainen painoi 423g ja mitat vastasivat viikkoja 21+1. Lääkäri ei kuitenkaan muuttanut laskettua aikaa, eli se on edelleen 15.3, mutta hän halusi, että kävisimme jatkossa sikiön kasvuseurannassa.
Ennen joulua oli sitten seuraava ultra ja viikkoja oli tuolloin 28+2. Kyllä taas osasikin jännittää, että onkohan pienokainen kasvanut. Pienokaisella oli silloin painoa 1118g ja mitat eivät vastanneet edelleenkään viikkoja. Koska pienokainen oli ollut alusta asti pienempi viikkoihin nähden, tämänkertainen lääkäri oli sitä mieltä, ettei kasvuseurannoissa tarvitsekkaan käydä. Ja koska laskettua aikaa ei muutettu edellisellä kerralla, pienokainen saattaisi syntyä todennäköisesti laskettua aikaa myöhemmin, luonnollisesti.
Ja tänään tosiaan oli synnytystapa-arvio. Pienokainen on raivotarjonnassa ja hyvin pitäisi mahtua syntymään, eli alateitse olisi tarkoitus synnyttää. Viikkoja on nyt 36+5, mutta pienokainen vastasi viikkoja 35+1. Tiedossahan siis oli ettei pienokainen vastaa viikkoja, kun ei ole vastannut missään vaiheessa. Painoa pienokaisella oli 2500g. Kyllä hän siellä kasvaa... :) Lääkäri halusi, että käyn ultrassa vielä lasketun ajan lähettyvillä, ellen sitten ole jo synnyttänyt.
Vielä pari kuvaa pienokaisesta ja nyt ei muuta kuin odotellaan... :)
Ensimmäinen ultra oli elokuun lopussa, jolloin viikkoja oli 11+3. Ultra jännitti aivan älyttömästi, koska näkisimme pienokaisemme ensimmäisen kerran ja olin miettinyt useasti, mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Olo kuitenkin helpottui heti, kun saimme kuulla pienokaiden sydämen sykkivän <3 Pää-perämitta oli tuolloin 39,6 mm, eli pienokainen vastasi viikkoja 10+6. Siksi menimme viikon päästä uudelleen ultraan, jolloin katsottiin niskaturvotus ja se oli 1,7 mm. Pää-perämitta oli nyt 51,6 mm ja pienokainen vastasi viikkoja 11+6. Asiasta ei kuitenkaan tarvinnut olla ollenkaan huolissaan, mutta totta kai itseä asia hieman askarrutti.
Lokakuun lopulla oli rakenneultra, jolloin viikkoja oli 20+3. Odotin ultraa kovasti, koska saisimme tietää onko pienokaisella kaikki kunnossa ja kumpi sieltä mahdollisesti tulisi. Pienokainen painoi tuolloin 269g ja mitat vastasivatkin viikkoja 19+0. Kätilö halusi, että tulisimme uudelleen ultraan kahden viikon päästä, jolloin lääkäri ultraisi. Kätilö oli sitä mieltä, että lääkäri saattaisi muuttaa laskettua aikaa, joka oli alun perin 15.3. Kätilö vakuutteli kovasti, ettei syytä huoleen ole vieläkään, mutta totta kai sitä itse huolestui vain entistä enemmän. Ja tietenkin piti mennä netistä lukemaan keskusteluja aiheesta ja eihän siitä tullut kuin entistä pahempi mieli, yllättävää... Ukkokulta yritti lohduttaa, että kaikki on hyvin, mutta tietenkään itse ei niin ajatellut. Seuraavassa ultrassa viikkoja oli siis 22+3 ja nyt pienokainen painoi 423g ja mitat vastasivat viikkoja 21+1. Lääkäri ei kuitenkaan muuttanut laskettua aikaa, eli se on edelleen 15.3, mutta hän halusi, että kävisimme jatkossa sikiön kasvuseurannassa.
Ennen joulua oli sitten seuraava ultra ja viikkoja oli tuolloin 28+2. Kyllä taas osasikin jännittää, että onkohan pienokainen kasvanut. Pienokaisella oli silloin painoa 1118g ja mitat eivät vastanneet edelleenkään viikkoja. Koska pienokainen oli ollut alusta asti pienempi viikkoihin nähden, tämänkertainen lääkäri oli sitä mieltä, ettei kasvuseurannoissa tarvitsekkaan käydä. Ja koska laskettua aikaa ei muutettu edellisellä kerralla, pienokainen saattaisi syntyä todennäköisesti laskettua aikaa myöhemmin, luonnollisesti.
Ja tänään tosiaan oli synnytystapa-arvio. Pienokainen on raivotarjonnassa ja hyvin pitäisi mahtua syntymään, eli alateitse olisi tarkoitus synnyttää. Viikkoja on nyt 36+5, mutta pienokainen vastasi viikkoja 35+1. Tiedossahan siis oli ettei pienokainen vastaa viikkoja, kun ei ole vastannut missään vaiheessa. Painoa pienokaisella oli 2500g. Kyllä hän siellä kasvaa... :) Lääkäri halusi, että käyn ultrassa vielä lasketun ajan lähettyvillä, ellen sitten ole jo synnyttänyt.
Vielä pari kuvaa pienokaisesta ja nyt ei muuta kuin odotellaan... :)
 |
| (kuvat hirveen nätisti siinä jääkaapin ovessa) |
 |
| <3 |
tiistai 18. helmikuuta 2014
Tiistain piristykset
Sohvalla makoilun takia on tullut eksyttyä netin ihmeelliseen maailmaan ja muutamia juttujahan sieltä on tullut tilattua. Saatoin taas tilata vähän turhaakin enkä tiedä mitä mihinkin laittaisi, mutta pakko ne oli silti saada! Parasta tässä on se, että pakettia avatessa ei enää muista mitä onkaan tullut tilattua ;)
Henkari on tällä hetkellä koristamassa koristetikapuita. Puulaatikko ei ole vielä löytänyt paikkaansa, mahdollisesti se päätyy keittiöön ja jos siihen laittaisi lasipurkkeja. Tykkään kovasti näiden väristä! Koristekastanjat, kyltti ja keittiövaaka ovat myös uutuuksia ja ne pääsivät puuhellalle. Alunperin halusin vanhan keittiövaa´an, mutta tuo oli sen verran kivan näköinen, että päätinkin haluta sen :) Tai sitten en vain malttanut odottaa, että löydän vanhan ja mieluisan...
Puulaatikko ja keittiövaaka on tilattu Villa 31:sta ja koristekastanjat, kyltti ja henkari ovat Sisustus Wanha Aliinasta.
Henkari on tällä hetkellä koristamassa koristetikapuita. Puulaatikko ei ole vielä löytänyt paikkaansa, mahdollisesti se päätyy keittiöön ja jos siihen laittaisi lasipurkkeja. Tykkään kovasti näiden väristä! Koristekastanjat, kyltti ja keittiövaaka ovat myös uutuuksia ja ne pääsivät puuhellalle. Alunperin halusin vanhan keittiövaa´an, mutta tuo oli sen verran kivan näköinen, että päätinkin haluta sen :) Tai sitten en vain malttanut odottaa, että löydän vanhan ja mieluisan...
Puulaatikko ja keittiövaaka on tilattu Villa 31:sta ja koristekastanjat, kyltti ja henkari ovat Sisustus Wanha Aliinasta.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Voihan väsymys
Tulipas taas touhuttua viikonloppuna, kun porukat olivat auttamassa remontin ja siivouksen kanssa. Kyllä apu olikin tarpeen, itse en ainakaan millään olisi jaksanut siivota koko taloa! Yksi seinä on vielä maalaamatta isommasta makuuhuoneesta, mutta vaihdoimme jo makuuhuoneiden kalusteet päittäin. Eli nyt on pikkumakkari vierashuoneena ja isompi makkari on meidän ja pienokaisen huoneena, pitää laittaa kuvia kunhan saisin ne otettua. Vielä kun pinnasänky saadaan kasaan niin pienokaista varten on kaikki valmiina, muutamaa pientä ostosta unohtamatta. Tänään sitten onkin tullut nukuttua melkein koko päivä, ennen salkkareita sain itseni vihdoinkin ylös sängystä ja siirryin jopa sohvalle asti. Vähän jos väsyttää... Jalat ja kädetkin ovat niin turvoksissa, että melkein kauhistuttaa. Taidanpa siis pyhittää loppuillankin vain sohvalle ja televisiolle :)
Porukat toivat pienen tuliaisen ja tuli kyllä niin keväinen olo näistä!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Helpotus
Ja tänä yönä se tapahtui, sain nimittäin tehtyä viimeisenkin koulutehtävän valmiiksi! Huh huh.. Kyllä sekin osasi olla työn ja tuskan takana! Koko opiskeluaika on mennyt todella nopeasti ja tuntuu, että vastahan olimme ensimmäistä päivää koulun penkillä. Muutamat itkupotkuraivaritkin tuli matkalla saatua ja usko meinasi välillä loppua.. Mutta nyt on niin helpottunut olo ja ei muuta kuin papereita odotellessa! :) Nekin tulee juhlallisesti postissa..
On niin ihana tunne, kun kaikki kouluhommat on tehty ja voi vain odotella pienokaista ja tulevaa arkea hänen kanssaan <3 Ei oikein enää malttaisi odottaa! Vielä kun saisi öisin nukuttuakin. Toissa yönä sain nukutuksi pari tuntia ja tänä tunnin verran. Jospa se uni kohta taas tulisi, ettei menisi päivä nukkuessa...
On niin ihana tunne, kun kaikki kouluhommat on tehty ja voi vain odotella pienokaista ja tulevaa arkea hänen kanssaan <3 Ei oikein enää malttaisi odottaa! Vielä kun saisi öisin nukuttuakin. Toissa yönä sain nukutuksi pari tuntia ja tänä tunnin verran. Jospa se uni kohta taas tulisi, ettei menisi päivä nukkuessa...
torstai 13. helmikuuta 2014
Raskausajan ihanuuksia
Tänään on tullut laitettua pienokaiselle juttuja valmiiksi, joten ajattelin vähän muistella tätä raskausaikaa...
Kesällä tuli ehkä hieman yllätyksenäkin tieto pienokaisesta <3 Raskaustestejä taisin tehdä seitsemän, ennen kuin uskoin, että todella olen raskaana! Pahoinvointi alkoi hyvinkin pian ja tietenkin juuri silloin, kun ukkokullan sisko oli perheineen meillä muutaman päivän! Hyvin sain pahoinvoinnin salattua, kun kukaan ei huomannut mitään ;) Tällöin en käynyt vielä pönttöä halailemassa juurikaan, mutta se etova olo oli koko ajan ja sai alkaa syömään vähän väliä jotakin. Näläntunne oli myös koko ajan, vaikka olisi vasta syönyt. Nopeasti pahoinvointi paheni ja aloinkin halailemaan pönttöä monta kertaa päivässä eikä sitä saanut hillittyä millään keinolla. Pahoinvoinnin takia raskaudesta piti kertoa molempien vanhemmille ja sisaruksille perheineen, kun olin viikolla seitsemän.
Vanhemmilleni, veljelleni ja hänen vaimokkeelleen kerroimme asiasta päivänä, jolloin oli veljeni vaimokkeen polttarit, koska en kyennyt osallistumaan polttareihin alusta asti. Äitini oli sitä mieltä, että minua vaan jännittää ja siksi olo on niin huono. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kertoa oikea syy huonolle ololle ja eipä tainnut äitikään ihan sellaista vastausta saavan :D Siinä sitten pitikin päivällä soittaa polttarisankarille ja kertoa asiasta puhelimessa polttareiden ollessa jo käynnissä! Illalla sitten pääsin osallistumaan polttareihin joksikin tunniksi ja silloinkin söin suolatikkuja ja join mehua vähän väliä, namnam! Muu polttariporukka kyseli olenko kunnossa ja kovasti yritinkin vakuutella kaiken olevan kunnossa. Veljelleni soitin ja pamautin asian sanomalla "oon paksuna", hohhoh! Myös ukkokulta soitti siskolleen ja kertoi asiasta. Ukkokulta kertoi asiasta vanhemmilleen siten, että hän kätteli ja onnitteli äitiään ja osoitti samalla mahaani. Tapa se tuokin! Mutta kyllä helpotti kummasti, kun sai heille kerrottua.
Seuraavaksi alkoikin jännitys siitä, miten selviän veljeni ja hänen vaimokkeensa häistä. Eniten jännitti, jos kirkossa iskee karmea olo, mutta siitä selvittiin kunnialla. Eipä olisi kehdannut juosta kirkosta ulos kesken kaiken! Onneksi juhlapaikalla syötävää sai riittävän usein ja ennen häitä söin koko ajan jotakin ettei pahoinvointi vain yllätä. Ja päivähän sujuikin kaikin puolin oikein hyvin ilman pöntön halailuja :) Häihin olin ostanut mekon ennen kuin tiesin raskaudesta ja yllätys yllätys, eihän se mahtunut kunnolla päälleni enää hieman ennen häitä. Ei muuta kuin uuden mekon ostoon... Töissä meinasi olla välillä haastavaa peitellä pahoinvointia ja pitikin aina katsella vähän ympärille, kun piti kiiruhtaa halaamaan pönttöä! Viimeisen harjoittelun oli tarkoitus alkaa syyskuun alussa, mutta jouduin siirtämään sen aloitusta viikolla eteenpäin, koska pöntön halailusta ei tullut loppua ja mikään ei pysynyt sisällä. Pahimpana päivänä aloitin yöllä klo 3 pöntön halailun ja lopetin sen illalla klo 20 maissa. Harjoittelun aikana pahoinvointi ja pöntön halailu alkoi onneksi helpottamaan ja kokonaan se taisi loppua, kun olin viikolla 20.
Ajattelin aina, että kyllä raskaana ollessa pienen pahoinvoinnin aamuisin kestää. Eihän sekään mennyt ihan niin kuin luulin... Pahoinvointi tuntui kestävän ikuisuuden ja pelkäsinkin, että se kestää koko raskauden ajan. Kyllä siinä meinasi itku päästä kerran jos toisenkin, kun vähän väliä sai juosta pöntön luo, yölläkin. Pelkästään keittiössä olosta tuli välillä huono olo ja ruoan valmistaminen olikin aika haastavaa. Onneksi ukkokulta auttoi todella paljon ja teki ruuat ja kantoi ne nenäni eteen. Välillä olohuoneen sohvapöydältä löytyi kasa lautasia, joissa kaikissa oli ruoantähteitä. Hetken aikaa teki jotakin ruokaa mieli ja kohta se jo yököttikin. Ja eikun uutta ruokaa tekemään! Kyllä oli ihana tunne, kun välillä sai syötyä jotakin kunnolla ja sai pysymään sen vielä sisälläkin. Varmaan kaikille keiden kanssa raskaudesta puhuin, sanoin ettei toista lasta tarvitse harkitakkaan ainakaan 10 vuoteen pahoinvoinnin takia. En oikeasti tiedä, miten olisin pärjännyt ilman ukkokultaani, niin iso apu hänestä tuolloin oli! Ja onpahan hänkin saanut taas pienen muistutuksen tuosta ajasta, kun pieni pahoinvointi on tullut taas kuvioihin ja pönttöäkin piti käydä pitkästä aikaan halailemassa.
Pahoinvoinnin lisäksi tietysti on kaikkea muutakin ollut. Wc:ssä on saanut ravata öisin koko raskauden ajan ja se vasta mukavaa onkin, kun makuuhuone on yläkerrassa ja siellä ei tietenkään wc:tä ole. Tekisi melkein mieli hankkia itselleni potta yläkertaan! Jossakin vaiheessa suussa maistui koko ajan sanonko mille! Onneksi purkat ja pastillit on keksitty... Sitten iski se kauhea väsymys enkä saanut itseäni liikkeelle, ellei ollut aivan pakko. Jossain vaiheessa väsymys helpotti, mutta alkoi taas. Eikä tullut mieleenkään, että olisi kotona siivonnut ja sen näköistä täällä olikin. Keittiön siivous jäi kokonaan ukkokullan huolehdittavaksi. Nytkin voisin vain nukkua ja miten raskasta on saada edes pyykit koneeseen, hohhoijaa.. Onneksi kotona voi kulkea koko päivän yöpuvussa ;) Sitten alkoivat selkäkivut, mihin sain tukivyön fysioterapeutilta. Selkäkipujen jälkeen alkoivat liitoskivut, mitkä pahenivat koko ajan. Aluksi kivut alkoivat kävelyllä ollessa, sitten kipuja alkoi olemaan jo kauppareissuilla ja nyt niitä onkin koko ajan. Miten voikin pelkkä housujen ja kenkien pukeminen tuottaa kipua! Öisinkin tulee herättyä aina asentoa vaihtaessa. Sitten sitä jäätiinkin sairauslomalle ja nyt ollaan ensimmäistä viikkoa äitiyslomalla. Raskausarvet ilmestyivät mahaan noin viikko sitten ja välillä tuntuukin siltä, ettei maha voi venyä tästä enempää! Välillä on päässyt itku pienistäkin asioista ja viime aikoina on kiukuttanut oikeastaan kaikki. Häiden jälkeen on kyllä tullut mietittyä, miten niidenkin järjestelyistä tuli selvittyä... Ja sitten vielä se paino, tähän mennessä on tullut noin 12kg lisää lähtöpainoon. Saa nähdä mitä vaaka näyttää seuraavan kerran neuvolassa.
Aivan ihanaa aikaa raskausaika on ollut ja kasvava masu on ollut parasta, mutta myös paljon kaikkea ei-niin-ihanaa on ilmennyt, mitä en siis osannut odottaa. Mutta mitäpä ei kestäisi pienokaisen takia <3
Kesällä tuli ehkä hieman yllätyksenäkin tieto pienokaisesta <3 Raskaustestejä taisin tehdä seitsemän, ennen kuin uskoin, että todella olen raskaana! Pahoinvointi alkoi hyvinkin pian ja tietenkin juuri silloin, kun ukkokullan sisko oli perheineen meillä muutaman päivän! Hyvin sain pahoinvoinnin salattua, kun kukaan ei huomannut mitään ;) Tällöin en käynyt vielä pönttöä halailemassa juurikaan, mutta se etova olo oli koko ajan ja sai alkaa syömään vähän väliä jotakin. Näläntunne oli myös koko ajan, vaikka olisi vasta syönyt. Nopeasti pahoinvointi paheni ja aloinkin halailemaan pönttöä monta kertaa päivässä eikä sitä saanut hillittyä millään keinolla. Pahoinvoinnin takia raskaudesta piti kertoa molempien vanhemmille ja sisaruksille perheineen, kun olin viikolla seitsemän.
Vanhemmilleni, veljelleni ja hänen vaimokkeelleen kerroimme asiasta päivänä, jolloin oli veljeni vaimokkeen polttarit, koska en kyennyt osallistumaan polttareihin alusta asti. Äitini oli sitä mieltä, että minua vaan jännittää ja siksi olo on niin huono. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kertoa oikea syy huonolle ololle ja eipä tainnut äitikään ihan sellaista vastausta saavan :D Siinä sitten pitikin päivällä soittaa polttarisankarille ja kertoa asiasta puhelimessa polttareiden ollessa jo käynnissä! Illalla sitten pääsin osallistumaan polttareihin joksikin tunniksi ja silloinkin söin suolatikkuja ja join mehua vähän väliä, namnam! Muu polttariporukka kyseli olenko kunnossa ja kovasti yritinkin vakuutella kaiken olevan kunnossa. Veljelleni soitin ja pamautin asian sanomalla "oon paksuna", hohhoh! Myös ukkokulta soitti siskolleen ja kertoi asiasta. Ukkokulta kertoi asiasta vanhemmilleen siten, että hän kätteli ja onnitteli äitiään ja osoitti samalla mahaani. Tapa se tuokin! Mutta kyllä helpotti kummasti, kun sai heille kerrottua.
Seuraavaksi alkoikin jännitys siitä, miten selviän veljeni ja hänen vaimokkeensa häistä. Eniten jännitti, jos kirkossa iskee karmea olo, mutta siitä selvittiin kunnialla. Eipä olisi kehdannut juosta kirkosta ulos kesken kaiken! Onneksi juhlapaikalla syötävää sai riittävän usein ja ennen häitä söin koko ajan jotakin ettei pahoinvointi vain yllätä. Ja päivähän sujuikin kaikin puolin oikein hyvin ilman pöntön halailuja :) Häihin olin ostanut mekon ennen kuin tiesin raskaudesta ja yllätys yllätys, eihän se mahtunut kunnolla päälleni enää hieman ennen häitä. Ei muuta kuin uuden mekon ostoon... Töissä meinasi olla välillä haastavaa peitellä pahoinvointia ja pitikin aina katsella vähän ympärille, kun piti kiiruhtaa halaamaan pönttöä! Viimeisen harjoittelun oli tarkoitus alkaa syyskuun alussa, mutta jouduin siirtämään sen aloitusta viikolla eteenpäin, koska pöntön halailusta ei tullut loppua ja mikään ei pysynyt sisällä. Pahimpana päivänä aloitin yöllä klo 3 pöntön halailun ja lopetin sen illalla klo 20 maissa. Harjoittelun aikana pahoinvointi ja pöntön halailu alkoi onneksi helpottamaan ja kokonaan se taisi loppua, kun olin viikolla 20.
Ajattelin aina, että kyllä raskaana ollessa pienen pahoinvoinnin aamuisin kestää. Eihän sekään mennyt ihan niin kuin luulin... Pahoinvointi tuntui kestävän ikuisuuden ja pelkäsinkin, että se kestää koko raskauden ajan. Kyllä siinä meinasi itku päästä kerran jos toisenkin, kun vähän väliä sai juosta pöntön luo, yölläkin. Pelkästään keittiössä olosta tuli välillä huono olo ja ruoan valmistaminen olikin aika haastavaa. Onneksi ukkokulta auttoi todella paljon ja teki ruuat ja kantoi ne nenäni eteen. Välillä olohuoneen sohvapöydältä löytyi kasa lautasia, joissa kaikissa oli ruoantähteitä. Hetken aikaa teki jotakin ruokaa mieli ja kohta se jo yököttikin. Ja eikun uutta ruokaa tekemään! Kyllä oli ihana tunne, kun välillä sai syötyä jotakin kunnolla ja sai pysymään sen vielä sisälläkin. Varmaan kaikille keiden kanssa raskaudesta puhuin, sanoin ettei toista lasta tarvitse harkitakkaan ainakaan 10 vuoteen pahoinvoinnin takia. En oikeasti tiedä, miten olisin pärjännyt ilman ukkokultaani, niin iso apu hänestä tuolloin oli! Ja onpahan hänkin saanut taas pienen muistutuksen tuosta ajasta, kun pieni pahoinvointi on tullut taas kuvioihin ja pönttöäkin piti käydä pitkästä aikaan halailemassa.
Pahoinvoinnin lisäksi tietysti on kaikkea muutakin ollut. Wc:ssä on saanut ravata öisin koko raskauden ajan ja se vasta mukavaa onkin, kun makuuhuone on yläkerrassa ja siellä ei tietenkään wc:tä ole. Tekisi melkein mieli hankkia itselleni potta yläkertaan! Jossakin vaiheessa suussa maistui koko ajan sanonko mille! Onneksi purkat ja pastillit on keksitty... Sitten iski se kauhea väsymys enkä saanut itseäni liikkeelle, ellei ollut aivan pakko. Jossain vaiheessa väsymys helpotti, mutta alkoi taas. Eikä tullut mieleenkään, että olisi kotona siivonnut ja sen näköistä täällä olikin. Keittiön siivous jäi kokonaan ukkokullan huolehdittavaksi. Nytkin voisin vain nukkua ja miten raskasta on saada edes pyykit koneeseen, hohhoijaa.. Onneksi kotona voi kulkea koko päivän yöpuvussa ;) Sitten alkoivat selkäkivut, mihin sain tukivyön fysioterapeutilta. Selkäkipujen jälkeen alkoivat liitoskivut, mitkä pahenivat koko ajan. Aluksi kivut alkoivat kävelyllä ollessa, sitten kipuja alkoi olemaan jo kauppareissuilla ja nyt niitä onkin koko ajan. Miten voikin pelkkä housujen ja kenkien pukeminen tuottaa kipua! Öisinkin tulee herättyä aina asentoa vaihtaessa. Sitten sitä jäätiinkin sairauslomalle ja nyt ollaan ensimmäistä viikkoa äitiyslomalla. Raskausarvet ilmestyivät mahaan noin viikko sitten ja välillä tuntuukin siltä, ettei maha voi venyä tästä enempää! Välillä on päässyt itku pienistäkin asioista ja viime aikoina on kiukuttanut oikeastaan kaikki. Häiden jälkeen on kyllä tullut mietittyä, miten niidenkin järjestelyistä tuli selvittyä... Ja sitten vielä se paino, tähän mennessä on tullut noin 12kg lisää lähtöpainoon. Saa nähdä mitä vaaka näyttää seuraavan kerran neuvolassa.
Aivan ihanaa aikaa raskausaika on ollut ja kasvava masu on ollut parasta, mutta myös paljon kaikkea ei-niin-ihanaa on ilmennyt, mitä en siis osannut odottaa. Mutta mitäpä ei kestäisi pienokaisen takia <3
maanantai 10. helmikuuta 2014
Viikonlopun kuulumisia
Taas pyörähti uusi viikko käyntiin, mutta olipas kaikin puolin kiva ja touhukas viikonloppu :) Lauantaina käytiin ukkokullan kanssa parissa kirpparissa kattelemassa jos jotakin löytyisi ja kaksi vanhaa lasipurkkia lähti mukaamme koristamaan vanhaa puuhellaa. Vanhan kahvimyllyn, vaa'an ja kiikkutuolin kun vielä löytäisi niin sitten olisin hyvinkin tyytyväinen..
Ja paras ostos mikä tuli hankittua, oli järjestelmäkamera! Jeejee! :) Pitkään siitäkin haaveilin ja nyt se oli hankittava! Ukkokulta ei oikein ollut innoissaan ajatuksesta ja yritti vähän vastustella sen ostoa, mutta kas kummaa, sehän sillä räpsii kuvia koko illan ja itse lähinnä sain vaan katsella vierestä kun ei malttanut lopettaa.. Taisi olla enemmän innoissaan kamerasta kuin mie itse :)
Lauantaina olohuoneesta hävisi sohvapöytä ja tilalle tuli rahi, jotta saatiin vähän lisää tilaa. Ihan ok ratkaisu pienokaista ajatellen :) Sunnuntaina olikin sitten remonttipäivä ja nyt on toisessa makkarissa kokonaan lattia laitettu. Vielä loput seinistä kuntoon ja sinne ostettu lipasto kasaan niin voipi alkaa siirtelemään tavaroita sinne ja laittamaan pienokaisen tavarat paikoilleen.
Ja paras ostos mikä tuli hankittua, oli järjestelmäkamera! Jeejee! :) Pitkään siitäkin haaveilin ja nyt se oli hankittava! Ukkokulta ei oikein ollut innoissaan ajatuksesta ja yritti vähän vastustella sen ostoa, mutta kas kummaa, sehän sillä räpsii kuvia koko illan ja itse lähinnä sain vaan katsella vierestä kun ei malttanut lopettaa.. Taisi olla enemmän innoissaan kamerasta kuin mie itse :)
Lauantaina olohuoneesta hävisi sohvapöytä ja tilalle tuli rahi, jotta saatiin vähän lisää tilaa. Ihan ok ratkaisu pienokaista ajatellen :) Sunnuntaina olikin sitten remonttipäivä ja nyt on toisessa makkarissa kokonaan lattia laitettu. Vielä loput seinistä kuntoon ja sinne ostettu lipasto kasaan niin voipi alkaa siirtelemään tavaroita sinne ja laittamaan pienokaisen tavarat paikoilleen.
torstai 6. helmikuuta 2014
Ruokailuhuoneeseen jotakin uutta
Olen aina haaveillut valkoisesta penkistä ruokailuhuoneessa ja nyt vihdoin ja viimein tekisi mieli hankkia sellainen. Jyskissä olisi ANNIKA- penkki, mikä olisi juuri sellainen mitä olen etsiskellytkin. Meillä on muutenkin alakerrassa suurin osa kalusteista samaa sarjaa, joten penkki olisi just eikä melkein sopiva meille!
 |
| Kuva lainattu Jyskin sivuilta, ANNIKA-penkki |
Penkin yläpuolelle haluaisin esimerkiksi lautashyllyn, Ikeassa olisi kivan näköinen. Toinen vaihtoehto olisi vanha perunalaatikko, se voisi olla aika metkan näköinen. Kolmas vaihtoehto olisi yksi tai kaksi hyllyä vanhoista lankuista. Pitää vissiin kysellä myös ukkokullan mielipidettä asiaan.. ;)
 |
| Kuva lainattu Ikean sivuilta, STENSTORP- lautashylly |
Penkin haluaisin vitriinin paikalle ja vitriini siirtyisi vastakkaiselle seinälle, missä ei ole tällä hetkellä mitään. Kivahan järjestys on noinkin, mutta penkissä olisi sitä jotain! Penkille olisi kiva kehitellä jokin istuinpehmuste ja laitella muutama tyyny piristämään sen ilmettä.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Herkkusalaatti
Kaikki ketkä tuntee miut tietää etten jaksa, tykkää enkä osaa tehdä ruokaa. Kun kerroin yhdelle läheiselle ihmiselle aloittavani blogin kirjoittamisen, ensimmäinen kommentti oli "varmaan joku ruuanlaitto blogi? :D", juu ei! Mutta nyt on pakko hehkuttaa, koska on yksi "ruoka" mitä osaan tehdä ja se on oikeasti hyvääkin, nimittäin makaronisalaatti!
Se on helppo ja nopea tehdä, siksi varmaan ihan mielellään sitä teenkin. Itse laitan salaattiin aina simpukkamakaroneja, sopivasti paprikaa, viinirypäleitä, jotakin juustoa (yleensä koskenlaskijaa) ja tulista salamia. Joskus laitan lisäksi omenaa ja vähän kurkkusalaattia. Soossiksi laitan joko kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia ja maustan sen erilaisilla mausteilla tai laitan suoraan jonkin dippimausteseoksen. Suosittelen! :)
Se on helppo ja nopea tehdä, siksi varmaan ihan mielellään sitä teenkin. Itse laitan salaattiin aina simpukkamakaroneja, sopivasti paprikaa, viinirypäleitä, jotakin juustoa (yleensä koskenlaskijaa) ja tulista salamia. Joskus laitan lisäksi omenaa ja vähän kurkkusalaattia. Soossiksi laitan joko kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia ja maustan sen erilaisilla mausteilla tai laitan suoraan jonkin dippimausteseoksen. Suosittelen! :)
 |
| (kuva vois olla hienompikin, mutta siinä se luomus on!) |
tiistai 4. helmikuuta 2014
Uutta pintaa ruokailuhuoneessa
Ruokailuhuoneen remontoimme olkkarin tapaan, eli seiniin tuli paneelit ja lattiaan lankkulaminaatti. Kattoon piti tulla myös paneelit, mutta niiden laitto on vähän jäänyt, kuten listojenkin... Huone tuntui melko pieneltä ennen muutosta, mutta yllättävän paljon tilaa sielläkin on :)
Pönttöuuni oli aika mielenkiintoisen värinen ennen, joten sekin sai kokea muodonmuutoksen. TYKKÄÄN!
 |
| ennen jälkeen |
 |
| jälkeen (ukkokullan leipomat muffinsit pöydällä <3) |
 |
| ennen jälkeen |
Pönttöuuni oli aika mielenkiintoisen värinen ennen, joten sekin sai kokea muodonmuutoksen. TYKKÄÄN!
 |
| ennen jälkeen |
Uutta pintaa olohuoneessa
Olohuoneessa oli ennen yhdellä seinällä puolipaneeli ja muuten seinillä oli lasikuitutapettia. Helpoin ja nopein ratkaisu oli laittaa paneelit kaikkiin seiniin ja lopputulos kyllä miellytti meitä :) Paneelit ovat täyspitkiä ja siksi eivät olleetkaan halvimmasta päästä, mutta kannatti kuitenkin laittaa vähän enemmän rahaa niihin. Lattiassa oli laminaatti ja sen vaihdoimme uuteen lankkulaminaattiin. Sekin olisi voinut olla halvempaa, mutta siitäkin kannatti maksaa! Kattoon laitoimme myös paneelit ja niiden laitto ei ollutkaan niin helppoa ja nopeaa, koska katto oli vino.
 |
| ennen jälkeen |
 |
| jälkeen |
 |
| jälkeen |
 |
| jälkeen |
Takkakin sai uutta väriä pintaan ja parempihan siitäkin tuli :)
 |
| ennen jälkeen |
 |
| ennen jälkeen |
 |
| jälkeen |
Uutta kotia etsimässä
Ennen talon ostoa kerkesimme kokeilla asumista kerrostalossa sekä pari kertaa rivitalossa. Ensimmäinen asuntomme oli rivitalokaksio, mihin muutimme vuokralle keväällä 2009. Kun pääsin opiskelemaan, tuli muutto toiselle paikkakunnalle vuoden 2010 alussa ja jouduimme muuttamaan vuokralle kerrostaloon. Siellä asuin oikeastaan yksin, koska ukkokulta oli vielä töissä toisella paikkakunnalla. Kun hän löysi töitä täältä keväällä 2010, ostimme hyvin pian rivitalokolmion, koska kumpaakaan ei miellyttänyt kerrostalossa asuminen. Rivitalokolmion myös remontoimme lähes kauttaaltaan ja sielläkään remontti ei tullut aivan valmiiksi. Jotenkin sitä vain kaipasi vielä enemmän omaa rauhaa ja rupesimmekin katselemaan omakotitaloja. Kävimme katselemassa muutamia taloja ja yksi niistä oli tämä talo missä nyt asumme, mutta aluksi tämäkään ei oikein iskenyt. Vaikka etsimmekin sellaista taloa, minkä voimme remontoida mieleiseksemme (eli sellaiseksi kuin mie haluan.. ), remontin määrä taloissa hirvitti ajoittain. Tämä vanha rintsikka kuitenkin jäi kaivelemaan mieleemme ja halusimmekin tulla katsomaan taloa uudestaan ja siitä se sitten lähti! :)
Ostimme siis keväällä 2013 vuonna 1954 rakennetun vanhan rintamamiestalon, minkä remontoimiseen on käytetty paljon aikaa ja rahaa ja kumpaakin tullaan vielä käyttämään... Talossa on kolme kerrosta; kellarikerros, missä on pukutila, pesuhuone ja sauna, keskikerroksessa on eteinen, wc, keittiö, ruokailuhuone ja olohuone ja yläkerrasta löytyy pieni aula, kaksi makuuhuonetta ja kaksi vinttiä. Kaikki pinnat sisältä laitoimme/laitamme uusiksi, paitsi pukutilan, pesuhuoneen ja saunan. Lisäksi talo sai uuden katon ja ikkunat sekä kaksi ilmalämpöpumppua. Talon oston ja muuttamisen välille jäi noin kuukausi aikaa remontoida ja tiesimme jo silloin, ettei aika riitä mitenkään, vaikka ukkokulta olikin melkein koko tuon ajan lomalla remontin takia ja käytännössä asui talolla. Muutimme siis remontin keskelle, mutta vihdoinkin paikat alkavat näyttämään asuttavilta. Isoimmat projektit vielä ovat wc:n ja kuistin remontit ja sisältä kaksien rappusten maalaamiset. Toisen makuuhuoneen remontti on vielä osittain kesken ja sen olisi tarkoitus valmistua piakkoin, jotta se on valmis meitä ja pienokaista varten.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Tästä se alkaa!
Olen jo pitkään miettinyt aloittavani blogin kirjoittamisen (ja nyt mie sen aloitan, tai ainakin yritän hitsin kovasti...), koska aiheitakin tuntuu riittävän: vanha rintamamiestalo, sen remontointi ja sisustaminen, opinnot, raskaus ja häät. Opinnot ovat kohta kuitenkin ohi, vihdoin ja viimein, ja häitä vietimme 25.1. Kohta saamme pienokaisemmekin syliin, jolloin kirjoittaminen jatkuu arjesta vauvan kanssa. Remontointi ja sisustaminen ovatkin sitten sellaisia projekteja, että niistä on kerrottavaa aina!
Haaveenani on ollut saada opinnot suoritettua loppuun, muuttaa vanhaan omakotitaloon, mennä naimisiin ja tulla äidiksi, juurikin tuossa järjestyksessä. Noh, kohtahan kaikki nämä ovat toteutuneet, mutta hieman eri järjestyksessä kuin oletin... Hääpäivän päätimme vuoden 2013 maaliskuussa ja heti varasimmekin kirkon ja juhlapaikan. Hääpäiväksi valitsimme siis 25.1.2014. Toukokuussa 2013 muutimme vanhaan rintamamiestaloon ja kesällä huomasinkin odottavani kohta syntyvää pienokaista <3 Mielessä kävi pienen hetken aikaa häiden siirtäminen myöhemmäksi, mutta koska kirkko ja juhlapaikka oli varattu ja asiasta oltiin jo kerrottu muille, ei haluttu enää päivää siirtää. Lähinnä mietimme, mitäpä se raskaus naimisiin menoa haittaisi. Myös osa syy siihen ettei haluttu häitä siirtää, oli se, että hääpäivämme sattuu olemaan kihlajaispäivämmekin! Ennen muuttoa ja häitä en siis ehtinyt valmistua, mutta se on enää yhden tehtävän päässä ja pienokaisen olisi tarkoitus syntyä maaliskuussa. Asiat eivät siis menneet ihan siinä järjestyksessä kuin odotin, mutta eihän elämä aina mene niin kuin on suunnitellut, eihän siinä mitään jännittävää muuten olisikaan... :)
Haaveenani on ollut saada opinnot suoritettua loppuun, muuttaa vanhaan omakotitaloon, mennä naimisiin ja tulla äidiksi, juurikin tuossa järjestyksessä. Noh, kohtahan kaikki nämä ovat toteutuneet, mutta hieman eri järjestyksessä kuin oletin... Hääpäivän päätimme vuoden 2013 maaliskuussa ja heti varasimmekin kirkon ja juhlapaikan. Hääpäiväksi valitsimme siis 25.1.2014. Toukokuussa 2013 muutimme vanhaan rintamamiestaloon ja kesällä huomasinkin odottavani kohta syntyvää pienokaista <3 Mielessä kävi pienen hetken aikaa häiden siirtäminen myöhemmäksi, mutta koska kirkko ja juhlapaikka oli varattu ja asiasta oltiin jo kerrottu muille, ei haluttu enää päivää siirtää. Lähinnä mietimme, mitäpä se raskaus naimisiin menoa haittaisi. Myös osa syy siihen ettei haluttu häitä siirtää, oli se, että hääpäivämme sattuu olemaan kihlajaispäivämmekin! Ennen muuttoa ja häitä en siis ehtinyt valmistua, mutta se on enää yhden tehtävän päässä ja pienokaisen olisi tarkoitus syntyä maaliskuussa. Asiat eivät siis menneet ihan siinä järjestyksessä kuin odotin, mutta eihän elämä aina mene niin kuin on suunnitellut, eihän siinä mitään jännittävää muuten olisikaan... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)