Vappuja!

Vappu, mikä ihana tekosyy herkutella vielä vähän lisää! Ihan kuin ei tulisi herkuteltua jo liikaa... Meidän vappu menee siis ihan kotona ollessa herkutellen ja televisiota katsellen. Eli ei juurikaan poikkea normaalista viikonlopusta. Ei olla taidettu enää pariin vuoteen juhlia vappua ja sun muita vastaavia. Vissiin sitä on tullut vanhaksi, kun ei edes juurikaan tee mieli lähteä mihinkään. Ja tällä hetkellä ei edes malta. :) Nyt ollaan vaan ja hölläillään miettimättä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä! Ja ainakin yritetään valvoa ukkokullan kanssa hieman myöhempään kuin normaalisti...

Tässä Viivin ensimmäinen vappu kuvin :)

 

 

 

 

Ja sitten äitin vappua, eli Viiviä ja herkkuja :)

Johan tässä alkaa väsyttämään, mutta pakko yrittää valvoa vielä hetki!

Neuvolaa ja ostoksia

Lyhyesti alkuviikon kuulumisia. Viivillä oli maanantaina neuvola ja lääkäri, kaikki on edelleen niin kuin pitääkin. Neiti kasvaa hyvin ja nyt hän painaa 4440g, pituutta on 54,2cm ja päänympärys 37,7cm. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi:

"Reipas tyttö, hienosti kasvaa."

 

 

Neuvolan jälkeen kävimme lastentarvikeliikkeestä ostamassa Dooky- suojaverho vaunuihin ja turvakaukaloon. Kovasti tuo suojaverho sai myyjältä kehuja ja kätevämmältä se ainakin vaikuttaa verrattuna noihin harsoihin. Eipähän tarvitse enää tapella harson kiinnityksen kanssa... Matkaan lähti myös Emma- rintareppu. Viivi on nimittäin päättänyt, että sylissä pitäisi saada olla ihan koko ajan ettei äiti varmasti saa tehtyä kotona mitään hommia. Onhan se ihanaa pitää omaa pientä sylissä, mutta välillä olisi kiva tehdä jotain muutakin. En ollut aikaisemmin juurikaan ajatellut repun ostoa, mutta tuo kun ei ollut hirveän hintainen, niin päätimme ostaa sen. Pari kertaa ollaan nyt sitä kokeiltu eikä äiti ja tytärkään oikein tiedä mitä mieltä olisi siitä. Aika säätämiseltä se aluksi tuntui ja kumpikaan ei oikein tiennyt miten päin olisi. Saa nähdä kannattiko repun osto...

Koiruus kuorsaa tuossa vieressä niin tyytyväisenä, että nyt kaappaan sen kainaloon ja käymme nukkumaan. Hyvää yötä meille!


 

Tällaista tänä viikonloppuna

Haaveilin jossakin vaiheessa penkistä ruokailuhuoneessa, mutta sen osto jäi kokonaan silloin. Nyt penkki tupsahti taas mieleeni ja nyt se oli lopulta saatava. Onneksi osaan jankuttamisen jalon taidon ja sain ukkokullan suostumaan hakemaan aikaisemmin mainitsemani ANNIKA- penkin Jyskistä. Tai ehkä pakotin hakemaan... Yritin perustella penkin hankinnan sillä, että silloin myös koiruuskin pystyisi katselemaan ikkunasta ulos, saamillani lahjarahoilla piti ostaa jotakin ja nyt talossa on kaksi Annika nimen omaavaa tyttöstä, jolloin sen nimisiä kalusteita on saatava lisää! Miusta ihan hyvät perustelut! Meillä on siis olohuoneessa ja ruokailuhuoneessa muitakin ANNIKA- kalusteita ja sen takia oikeastaan halusinkin juuri sen penkin. Itsehän uhkasin kasaavan sen kokonaan aivan itse, mutta känkkäränkkähän siinä iski, joten apua vähän tarvitsin. Yllätys... Siinä se nyt kuitenkin on!

 

 

Lipastohässäkkää siirsimme lähemmäs ikkunaseinää ettei se ole aivan penkissä kiinni. Itse ainakin tykkään enemmän tuosta penkistä ruokailuhuoneessa kuin siitä rottinkituolista. Ja kyllä, karvakamut katselee siitä mitä ulkona tapahtuu ja makoilevat mielellään taljan päällä. Kannatti siis ostaa! Meidän molempien mielestä huone kaipaisi vielä jotakin, mutta kun ei oikein tiedetä että mitä. Ukkokulta ehdotti jo jotakin, mutta parempi kun jättää nuo sisustushommat muille...

Sitten vähän viikonlopun kuulumisia... Ilma on ollut viikonlopun mitä ihanin ja eilen päätimmekin lähteä kaupungille vähän käppäilemään ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Viivikin onneksi nukkui koko sen ajan kun olimme syömässä niin saimme kerrankin rauhassa nautiskella ruuasta. Yleensä nimittäin käy niin, että kun olemme käymässä syömään, Viivi päättääkin toisin. Itse olisin viihtynyt kaupungilla pidempääkin, mutta jollain oli taas kiirus kotiin... Kotiin päästyämme kävimme pihahommiin, että saataisiin joskus sekin kesäkuntoon. Miten paljon lehtiä mahtuukaan yhteen pihaan, huoh. Mutta mikäs tuolla pihalla ollessa! Illalla olikin sitten taas perinteisesti pienten viikonloppuherkkujen ja elokuvan vuoro. Ihana lauantai <3

Tänään oli vuorossa kuistin siivous ja vihdoin sieltäkin on kaikki romut pois! Kuisti on nimittäin toiminut muutosta asti vähän niin kuin varastona ja omana pikku kaatopaikkana. Nyt siellä on ruokailuhuoneessa ollut rottinkituoli ja pieni sivupöytä. Kuisti pitäisi vielä maalata, mutta se tapahtuu sitten kesällä. Tänään jatkui myös pihan ja terassin laitto ja pikkuhiljaa nekin alkavat olla kunnossa. Oi että kun odotan jo, että pääsee laittamaan kukkia terassia koristamaan. Kesä, tule jo!

Nyt kutsuu sauna. Näihin tunnelmiin <3

 

Kotona taas, nimen kera

Pääsiäinen on ohi ja nyt on kotiuduttu reissusta. Kyllä on mukavaa olla taas kotona <3 Kun saisi vielä purettua kaikki kassit ja laitettua tavarat paikoilleen... Pienokainen oli ensimmäistä kertaa reissussa ja sehän meni todella hyvin, ei turhia kitissyt ja joka yö heräsi vain kerran. Automatkatkin meni nukkuessa. Äiti ja iskä tykkää :) Reissu meni taas vaan turhan nopeasti, koska koko ajan sai olla menossa ja siltikään ei ehtinyt käydä kaikissa paikoissa missä oli tarkoitus käydä. Inhottaa, kun ei ehdi nähdä ketään kunnolla ajan kanssa. Jos viimeistään kesällä sitten... Pienokainen oli myös ensimmäistä kertaa hoidossa mummilla ja ukilla, kun äiti ja iskä kävivät moikkaamassa kavereitaan parin tunnin ajan perjantai iltasella. En tiedä ketä asia jännitti eniten...

Aikaisemmin mainitsinkin, että pienokaisella on myös nimi, kun tulemme takaisin kotiin pääsiäisen vietosta. Ristiäisiä vietimme sunnuntaina ja nimekseen pienokainen sai Viivi Annika <3

Ristiäiset sujuivat oikein hyvin ja Viivi nukkuikin koko ajan, hänellä meni omat ristiäiset täysin ohi... Viivi sai ihania lahjoja ja äitikin sai jotakin, koska vietimme samalla valmistujaisiani. Viivi sai lahjaksi esimerkiksi kuvassa olevat kastehelmet, jotka ovat aivan täydelliset pienelle prinsessalle <3

Ukkokulta teki oikeastaan päätöksen nimestä. Itse ehdotin montakin nimeä ja ainoastaan yksi kelpasi niistä ukkokullalle, mutta se ei kuitenkaan ollut Viivi. Meillä oli siis pitkän aikaa valittuna toinen nimi ja se tuntui juuri sopivalta. Ukkokulta soitti yksi päivä ollessaan töissä ja ehdottikin nimeksi Viiviä, se kuulemma tuli vain jostakin mieleen. Olin heti jyrkästi nimeä vastaan ja sanoinkin, ettei nimeksi todellakaan tule Viivi. Kuitenkin nimi jäi kaivelemaan ja kun mietin nimeä ja katsoin pienokaista, hän oikeastaan näyttikin aivan Viiviltä. Silloin nimestä tuli täydellinen pienokaisellemme. :) Sen jälkeen ei mietittykään muita nimiä. Polttariporukkani arvuuttelivat myös nimiä ja kaasoni veikkasikin nimeksi Viiviä. Jo silloin ajattelin ettei todellakaan. Niin se mieli vaan muuttuu... Päädyttyämme Viivi nimeen, aloin jostain syystä odottaa hänen syntymäänsä entistä enemmän. Kun ajattelin nimeä ja pienokaistamme, tuli jotenkin todella hyvä olo... Toinen nimi on ollut koko ajan Annika ja halusimme sen siksi, koska oma toinen nimeni on Annika.

 

Nyt pitäisi vielä opetella kutsumaan pienokaistamme Viiviksi, kun tottui kutsumaan häntä juuri pienokaiseksi tai Ursulaksi ja tyssiksi. Nyt kuitenkin päikkärit kutsuvat tätä äitiä Viivin kanssa <3

 

 

Pääsiäisen viettoon

Nää lähtis nyt pääsiäisen viettoon rakkahien ihmisten luo ja palailee asiaan pääsiäisen jälkeen, jolloin pienokaisellakin on jo nimi :) Rentoa pääsiäistä <3

Hetken taas siistiä

Niin kuin tosiaan totesin, sisustushommat ovat nyt jääneet eikä ole tullut osteltua kotiin mitään uutta. Ja koska ei ole tullut osteltua mitään, piti edes kerätä koivun ja pajun oksia sisälle. Kyllä risukasakin voi näyttää kivalta! Se pääsi ruokailuhuoneeseen ainakin hetkeksi, mutta täytyy jo kohta varmaan siirtää muualle, että kissat pääsevät vakiopaikalleen katselemaan ikkunasta.
 

 

 

Sain siivottuakin paikat hetkeksi niin, ettei joka puolella ole vauvan tai koiran juttuja. Sen kunniaksi piti ottaa muutama kuva. Samanlaisia kuvia on tullut laiteltua tänne jo aikaisemmin, mutta laitetaan silti vielä muutama lisää... Voisi tietysti ottaa kuvia muistakin huoneista, mutta enpä vielä viitsi, kun niissä paikat on sen verran rempallaan. Olohuone on oikeastaan ainut huone, joka muuttuu silloin tällöin edes hitusen. Ja nyt ruokailuhuone risukasan myötä... Ja vaikka mitään uutta ei olisikaan, voipi nauttia jo pelkästään siitä, että paikat ovat siistitty. Jos joku päivä saisi edes eteisestä, yläkerran aulasta ja pienemmästä makuuhuoneesta muutaman kuvan napattua, kun ne alkavat olla jo kuvauskunnossa.

 

 

 

 

 

 

Tuolta meillä nykyisin olohuone näyttää, muutama juttu ehkä viime kerrasta muuttunut. Sohvanpäällinen on ainakin vaihtunut, kun valkoinen päällinen ei tainnut kestää kuin sen pari päivää valkoisena noiden karvakamujen takia... Ukkokulta usein valittaa sohvalla olevista tyynyistä, kun niitä ei kuulemma tarvitsisi olla ollenkaan. Itsellä on jokin pakkomielle tyynyihin ja viltteihin ja voisinkin levitellä niitä pitkin taloa ja laittaa jokaiselle mahdolliselle tuolille. Ne verhot oli tarkoitus silittää viikonloppuna, mutta kuinkas kävikään. Ehkä vielä joskus...

 

 

 

 

 

Sisustuksesta kutreihin, eilen sain ne kuosiin. Kyllä kelpasi, kun sai nauttia aivan rauhassa! Valittelin, kun kutrien vaalentaminen ei oikein onnistunut, mutta nyt kun kutrit lyhenivät jonkin verran eli sai ne oudon väriset latvat pois, väri näyttääkin ihan hyvältä. Säästyypä siinäkin rahat, kun ei tarvitse enää uudestaan ruveta värjäilemään. Mutta nyt sepustukset sikseen, pienokainen kutsuu äitiään ->

 

 

Hymyä

Ristiäisiin on nyt vaatteet löytynyt kaikille ja kuinkas kävikään, tulipahan sitä ostettua muutakin vaatetta itselle vaikka kuinka oli tarkoitus olla ostamatta. Pari löysää paitaa oli pakko saada, kun kaapista löytyy pääasiassa ihonmyötäisiä paitoja ja niitä en vielä mielellään käytä. Nyt lupaan, tai ainakin kovasti taas yritän, olla ostamatta vaatetta ennen kesää! Ihan kuin se oikeasti onnistuisi... Kovasti yritän jankata itselleni etten tarvitse uusia vaatteita, mutta silti uusia on saatava. Onneksi monella muullakin tuntuu olevan sama ongelma. Mistähän sekin johtuu ja mitenhän siitä pääsisi eroon? Apua kaivataan pikaisesti...

Perjantaina pienokainen tosiaan hymyili ensimmäisen kerran oikein leveästi, mutta tietenkään sillä hetkellä ei ollut kameraa kädessä. Mutta nyt viikonlopun aikana äiti ja isi onkin saanut monta suloista hymyä, äiti kuitenkin enemmän ;) Ja äiti onkin kamera kädessä ollut vähän väliä, että varmasti saa hymyn kuvattua!

Sitten vähän loikoiltiin lattialla ja poseerattiin kameralle. Lattialla makoilu vaan on välillä vähän hankalaa, kun koiruus ei millään malttaisi antaa pienokaisen olla rauhassa.

Tämä päivä (tai tähän kellonaikaan jo eilinen) on mennyt aikalailla nukkuessa. Ukkokulta hoiti pienokaisen aamulla ja sain nukkua puoli yhteen asti! Ai että. Ja pidempääkin olisi voinut nukkua... Päiväunille käytiin koko porukka kolmen jälkeen ja tulihan niitäkin nukuttua kolmisen tuntia. Ilmankos olenkin vielä hereillä... Mutta nyt mie nautiskelen, kun pienokaisen mummo on pari päivää meillä! Saa tämäkin äiti nukkua vielä vähän lisää ja ottaa sitä omaa aikaa :) Eli se tarkoittaa sitä, että saan kutrit kuosiin! Nyt pakotan itseni nukkumaan, että saan itseni aamulla ylös...

Sitä sun tätä

Mihin ne päivät häviävät, nyt on jo perjantai! Viikonloppu on taas täällä... Vanhempani tosiaan olivat viime viikonloppuna meillä ja kävimmekin äitini ja pienokaisen kanssa vähän ihmisten ilmoilla. Ukkokullallakin oli varpajaiset menneet oikein hyvin olotilasta päätellen... Alkuviikko menikin pienokaisella itkeskellessä mahavaivojen takia, mutta nyt näyttäisi ja kuulostaisi siltä, että alkaa helpottamaan. Ainakin hetkeksi. Muutama yö meni valvoessa, mutta toissa yö nukuttiinkin vain yhdellä herätyksellä. Ihanaa! Kyllä äiti oli tyytyväinen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä etsimään ristiäisiin vaatetusta kaikille. Tekeekin jo mieli päästä sovittelemaan ei-äitiysvaatteita! Saattaa mieli kuitenkin muuttua vaatteita sovitettaessa. Ristiäiset ovat pääsiäisenä ja vähän jo innolla odotan, että pääsee paljastamaan pienokaisen nimen.

 

Tänään pienokainen täytti jo kuukauden. Vastahan pääsimme sairaalasta kotiin! Tänään oli myös neuvola ja pienokainen on taas kasvanut kovin. Painoa on tällä hetkellä 3750g, pituutta 52cm ja päänympärys 36cm. Ei saa kasvaa niin nopeasti äitin pikkanen! Pienokainen hymyili aamulla oikein leveästi äitille ja kyllä tulikin hyvä mieli itsellenikin :) Niin ihana seurata toisen kehitystä ja kohta huomaamme, että hänhän osaa jo vaikka ja mitä.

"Syö reippaasti. Hymyillyt äidille tänä aamuna. Kasvaa ohjeen mukaan."

Sisustushommat ovat jääneet tyystin pienokaisen syntymän jälkeen ja nyt pitkästä aikaa selailin netin ihmeellistä maailmaa ja muutama juttu tekisi mieli tilata. Vaatteitakin tekisi mieli tilailla, mutta siinä asiassa maltan vielä mieleni ja odottelen vähän tämän löllykän pienentyvän. Jos nyt tosiaan ostaisi vain ristiäisiin vaatetusta... Aika hyvin maltoin mieleni tilailujen suhteen, koska yleensä kun löydän netistä jotakin kivaa, tilaan sen heti. Hyvä minä! Nythän voisin palkita itseni jotenkin... ;)

Mitäs muuta... noh, ennen ristiäisiä pitäisi myös saada aikaiseksi mentyä vähän siistimään kutreja, kun joku meni taas vaalentamaan hiuksensa itse. Ja eihän sekään mennyt ihan niin kuin piti... Niin monta kertaa olen jo todennut, että jätä se homma sen osaaville, mutta koskaan en sitä näköjään opi. Haluaisin myös ottaa ripsienpidennykset uudestaan. Niihin jäin täysin koukkuun ja nyt olisikin hyvä aika käydä taas ottamassa ne. Välillä tulee mietittyä, että miksi laittaa rahaa itseensä, kun ei kotoa tule poistuttua juurikaan. Mutta sen kerran, kun kotoa poistuu, olisi kiva näyttää ihmiseltä. Ja pakkohan ne loputkin rahat on johonkin tuhlata... Ja jos en vaatteitakaan meinaa ostella, niin hyvillä mielin voin laittaa rahat hiuksiin ja ripsiin!

Muuta mitä pitäisi saada tehtyä on silittää ruokailuhuoneen verhot. Sekin on pitänyt tehdä jo kesästä asti, mutta silitys on niitä asioita, joista en välitä sitten yhtään. Välttelen näköjään sitäkin viimeiseen asti. Tarkoitus oli laittaa äitini silittämään ne viikonloppuna, mutta olikin kaikkea muuta tekemistä. Sitten pitäisi vielä laittaa kirpputorille sisustustavaraa myyntiin, mutta jotenkin onkin niin vaivalloista katsoa tavarat läpi ja ottaa niistä kuva ja laittaa myyntiin. Mitähän vielä keksisi... Nämä jos saisin viikonlopun aikana tehtyä niin tyytyväinen olisin!

 

Nyt jatkuu television katseleminen ja nauttiminen mukavasta koti-illasta kera rakkahien :)

Kaipuu...

Katselin tuossa polttari ja hääkuviamme ja jostain iski kauhea kaipuu siihen ihanaan vauvamahaan! Tuntuu muutenkin, että joka puolella näkyy äitejä vauvamahoineen. Loppuraskaudesta maha tuntui olevan koko ajan tiellä ja odotin vain, että pienokainen syntyisi ja maha häviäisi. Nyt kun mahaa ei enää olekaan, ainakaan niin isoa siis, tahtoisin sen takaisin. Jotain niin ihanaa ja ihmeellistä siinä vain oli, muutakin kuin vain se pieni ihminen sen sisällä. Vauvamaha oli siitäkin niin ihana, että sitä ei tarvinnut eikä todellakaan halunnut peittää mitenkään. Toisin on nyt, kun sitä yrittää peittää löysien paitojen avulla... Kaipuu vauvamahasta ei kuitenkaan ole niin iso, että sitä näkisi minulla ainakaan piiiitkään aikaan! Onneksi on kuvia, joista voi masua ihailla ja muistella.

rv 33+0                rv 37+6



rv 38+4

Raskauden aikana kiloja kertyi noin 15kg ja yllätyin, kun sairaalaan niistä jäi 8kg. Sen jälkeen paino onkin tippunut vain pari kiloa. Johtuisikohan osittain siitä, että tuppaa tuo suklaa aika hyvin maistuvan. Kovasti silti odotan, että tuo löllykkä tuosta vielä pienenee. Raskausarvetkin mahassa näyttävät aika mielenkiintoisilta nykyään... Yhtenä päivänä kokeilin farkkuja, mitä käytin ennen raskautta ja päällehän ne mahtuivat! Paitsi että matalavyötäröisten farkkujen kanssa tuo löllykkä kummittelee aika pahasti, kun se jää ikävästi housujen "päälle".

Tavoitteena olisi saada vielä 10kg pois, mutta siihen saattaa tovi vierähtää näillä liikunta- ja ruokailutottumuksilla. Eihän se olisi kuin ottaisi itseään niskasta kiinni, mikä on ollut tarkoituksena ennenkin, mutta jotenkin sekin on olevinaan niin vaikeaa. Kovasti edelleen siis yritän ajatuksen voimalla laihtua... Itseä koko asia jopa hieman huvittaakin, kun miettii ammattiani. Mikään kiirus tässä ei siis ole noita kiloja saada pois, mutta kai sekin pieni unelma on, että joskus näyttäisi edes jokseenkin samalta kuin jokunen vuosi sitten.

Nyt unohdan hetkeksi löllykkäni ja jatkan siivousta kun pienokainenkin nukkuu. Voi kun nuo karvakamutkin antaisivat siivota kaikessa rauhassa eivätkä yrittäisi niin kovasti auttaa juoksemalla pölyrätin ja imurin perässä...

Voihan itku

Kirjoitin vasta, että pitäisi yrittää nauttia jokaisesta hetkestä pienokaisen kanssa. Nyt olen kuitenkin todennut, niin kuin varmaan moni muukin, että se ei olekaan niin helppoa, kun vauvan itku ei ole juuri se asia, mistä hirveämmin nauttisi. Varsinkaan silloin, kun tuntuu ettei mikään auta ja kukaan ei ole auttamassa. Ja vielä yöllä, puuuh... Meillä ukkokullan ollessa töissä iltaviikolla, vietän oikeastaan "yksinhuoltajan" arkea. Koko viikko meneekin odotellessa, että viikonloppu tulisi ja saisi toisen käsiparin avuksi. Tulevana viikonloppuna ukkokulta kuitenkin pitää varpajaiset, eli taas yksi "yksinhuoltajapäivä" tiedossa, mutta onneksi vanhempani ovat tulossa meille. Molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat muualla, joten aina heidän tulonsa tänne ja yleensäkin kaikki heiltä saatu apu on enemmän kuin tervetullut. Ei voi kun todeta, että pointsit niille, jotka hoitavat lapsensa aivan yksin!

Kun pienokainen itkee, meidän koiruus menee hänen viereensä istumaan ja tapittaa häntä. Ja saattaa pienen suukonkin antaa jos se vaikka auttaisi... Muutenkin koiruus tykkää makoilla pienokaisen vieressä. On se vaan niin hellyyttävä näky <3 Onneksi vauva-arkeen mahtuu muutakin kuin itkua, mutta juuri sitä kuunnelleena asia oli päälimäisenä mielessä. Nyt on niin mukavan hiljaista, että voisi itsekin yrittää välillä nukkua...

Mietiskelyä

Ukkokulta lähti eilen takaisin töihin ja jäimme siis pienokaisen kanssa kahdestaan kotiin. Hieman asia jännitti, koska ukkokullasta on ollut niin iso apu. Hyvinhän meillä on kuitenkin pienokaisen kanssa mennyt, vaikkakin päivät ovat menneet aivan hujauksessa, koska nyt joutuu tekemään itse kaiken. Olin kärsinyt eiliseen asti kolme päivää kestävästä päänsärystä, mutta onneksi se sentään loppui. Väsymystäkin helpottaa, kun saa nukkua päikkärit pienokainen kainalossa <3 Ja koiruus toisessa...



Itselläni on paha tapa miettiä kaikenlaisia asioita turhan paljon ja nyt yksin ollessa sitä onkin ehtinyt harrastaa. Ukkokulta naureskellen aina tokaiseekin "älä mieti liikaa, se ei sovi sulle". No joo, ei tosiaan sovikkaan, koska yleensä silloin stressikäyrä nousee heti. Ja nyt kotona ollessa on tietenkin ehtinyt miettiä vaikka mitä, valitettavasti.

Meillä on omakotitalo, tammikuussa menimme naimisiin, maaliskuussa syntyi pienokainen ja valmistuin. Mitäs nyt, kun on jo kaikki mitä on aina halunnut? Mitäs nyt odotan? Totta kai pienokaisen kehitystä, elämää perheenä ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Mutta silti. Ehkä siksi mietin asiaa, koska kaikki tapahtui niin lyhyen ajan sisällä? Voi kun tietäisikin.

On myös toinen asia, mitä on tullut paljon mietittyä. Mitäs äitiysvapaan ja vanhempainvapaan jälkeen? Jäisikö vielä sen jälkeen kotiin vai lähtisikö opiskelemaan, tai onko kumpikaan edes mahdollista taloudellisista syistä. Ei ole työpaikkaa mihin palata, eli sen etsiminen alkaisi. Näin vastavalmistuneena ja heti äitiysvapaalle jääneenä mietityttää, tuleeko helposti liian iso kynnys lähteä töihin. Toisaalta, kun on kotona ollut pitkään voi kaivatakin jo töihin. Mutta en haluaisi laittaa pienokaista hoitoon niin pienenä.

Kysymyksiä, kysymyksiä... Mutta onneksi siihen on vielä aikaa ja ehdin miettiä mitä teen. Aika vaan menee niin nopeasti, että kohta jo huomaan kyseisen hetken koittavan. Nyt voisi kuitenkin taas tokaista: älä mieti liikaa, se ei tosiaankaan sovi mulle. Keskityn vain pienokaiseen ja tähän hetkeen <3