Ilmeilyä

Pienokaisella on niin mahottoman ihania ilmeitä, että muutama otos on laitettava tänne näin lauantain kunniaksi <3

Toinen osaa olla niin reppanan näköinen, mutta voiko olla suloisempaa <3 Pienokaista voisi vain tuijotella koko päivän.



Tänään ollut taas ihana ilma ulkoilla koko porukan voimin. Tule kesä, tule jo! Kumma juttu, kun pienokainen ja aurinko on saanut meistä ukkokullan kanssa innokkaita ulkoilijoita. Tätä ei olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut... Tänä iltana sitten otetaan ihan rennosti syömällä hyvin ja katselemalla telkkua, arjen pieniä iloja ja mikäs sen mukavempaa <3

Torstain kuulumisia

Kyllä on ihana tunne, kun nykyisin taas riittää virtaa! Ja kummasti saa vielä lisää virtaa, kun ilma on ollut mitä parhain. Raskauden aikana väsymys oli jotakin aivan uskomatonta, etten enää edes muistanut, millaiselta tuntuu, kun ei väsytä koko ajan. Tuntuu ihan siltä kuin olisi uudesti syntynyt! Siksi olenkin jaksanut siivoilla ja laitella paikkoja järjestykseen kotona ja ukkokullan harmiksi olen entistä ahkerammin jaksanut sitä painostaa jatkamaan remonttia.

Itsellä oli kova kiire saada remontti loppuun ennen pienokaisen syntymää, koska ajattelin, ettei sitten ainakaan jaksa ja saa aikaiseksi tehdä mitään. Toisin kuitenkin kävi, remontti on jatkunut ja nyt pesuhuoneeseen asennettiin uusi allas ja allaskaappi sekä alakerran (tai keskikerroksen, mikä lie) wc:n remontti on valmis, vihdoinkin! Seinät maalattiin ja asensimme uuden altaan, allaskaapin ja peilin. Wc:stä ei ollut vanhaa kuvaa, mutta tässä kuvaa lopputuloksesta (on muuten varmaan kylän suurin wc):

Myös neuvolatäti kävi taas tänään. Painoa on nyt pienokaisella 3240g ja saatiinkin lupa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Aikaisemmin piti painon takia herätellä ensiksi kolmen tunnin ja sitten neljän tunnin välein syömään. Pienokainen on kyllä heräillytkin yleensä 2-3 tunnin välein ja vain muutaman kerran on tarvinnut herätellä. Onneksi paino on kuitenkin nyt lähtenyt nousemaan hyvin, kun kotiin päästyämme vähän jännitimme miten tuon painon kanssa käy.

Aloitimme toissapäivänä D-vitamiinitipat ja eilisestä asti pienokainen onkin paukutellut oikein kunnolla ja nukkunut todella huonosti. Neuvolatäti neuvoikin, että ei kiirehditä tippojen noston kanssa, vaan annetaan vain yhtä tai kahta tippaa jonkin aikaa.

"Viisaan näköinen tyttö. Katsoo toistuvasti silmiin. Nostaa päätä mahalla ollessa. "kävelee". Paino noussut hyvin. Iho ja napa siistit."

Jos meistä kahdesta saa viisaan näköisen tytön, niin aika ylpeä täytyy olla!

Ainiin! Eilisen päivän kruunasi se, kun sain todistuksen käteeni. Mie tosiaan valmistuin sairaanhoitajaksi! Vuosi on vasta näin alussa ja siihen mahtuu jo vaikka ja mitä <3

Kaksi viikkoa

Päivät tuntuvat menevän niin nopeasti, turhankin nopeasti. Pienokainen on jo kahden viikon ikäinen ja eilen iski paniikki siitä, miten nopeasti aika tosiaan menee ja pienokainen kasvaa! Siksi pitääkin yrittää muistaa nauttia jokaisesta hetkestä :)

Tänään käytiinkin ensimmäistä kertaa vähän ulkoilemassa. Jännä ja samalla ihana tunne, kun vihdoin sai lykätä omaa pienokaista vaunuissa. Siitä olin aina vain haaveillut, kun näki vaunuja lykkääviä äitejä. Oli kyllä ihanaa muutenkin päästä ulkoilemaan, kun pienokaisen syntymän jälkeen on tullut oltua vain sisällä. Ajattelin, että jatkossa kävisimme pienokaisen kanssa ulkoilemassa koiruus mukanamme, mutta turha toivo! Koiruus nimittäin säntäilee joka suuntaan, ettei kävelystä yhdessä vaunujen kanssa tule yhtään mitään...

Päivän päätteeksi ukkokulta teki taas kunnon herkkuruokaa ja yhtä hyväähän se oli miltä näyttääkin! Ei pitäisi katsoa telkusta minkäänlaisia ruokaohjelmia ollenkaan, ettei iskisi pakottava tarve tehdä tällaisia herkkuja... Kyllä nyt nukuttaa!

Yksi karvakamuista halusi myös herkutella...

Ihana arki

Arki pienokaisen kanssa on alkanut ja pikkuhiljaa alkaa itsestäkin tuntua, että tämähän alkaa jo sujua. Tänään kävi myös neuvolatäti kotonamme. Kaikki on niin kuin pitääkin ja pienokainen painaa nyt 3010g. Raskauden aikana mietin paljon miten osaan hoitaa pienokaistamme, mutta jännitin asiaa ihan turhaan. Jotenkin sitä vain uskaltaa "käsitellä" vauvaa erilailla, kun kyseessä on oma vauva. Pari ensimmäistä päivää kotona tuntuivat melko oudoilta, koska nyt kotona oli meidän lisäksi pieni ihminen, josta piti huolehtia. Sairaalassa tottui siihen, että oli aina joku, jolta kysyä neuvoa ja apua, mutta nyt piti itse pärjätä. Monia kysymyksiä ja ajatuksia tuli ja meni. Nyt kuitenkin hämmennys alkaa häviämään ja todella tajuaa, että se pieni ihminen on meidän, mie olen äiti <3 Se pieni ihminen on vain jotain niin ihmeellistä ja suloista.

<3

<3

Odotus on päättynyt

Viikko sitten alkoi tapahtua... Pienokaisemme, tyttömme, syntyi 11.3 klo 3.33 pistein 9/10/10 <3 Painoa pienokaisella oli 2810g, pituutta 47cm ja päänympärys 33,5cm. Ensimmäisen kerran kun sain pienokaisen syliini, tuli sellainen olo, että hei, tässä se nyt tosiaan on! Pääsimme vasta eilen kotiin, koska pienokaisen verensokerit kävivät matalalla useasti eikä paino lähtenyt oikein nousemaan. Nyt kuitenkin harjoitellaan vauvan kanssa elämää kotona, vihdoinkin <3

Viikonloppuja!

Perjantaina oli tosiaan taas neuvola ja kaikki on muuten ennallaan ja niin kuin pitääkin, mutta painoa tullut taas kilo lisää viime kerrasta. Terveydenhoitaja on kysellytkin, onko ruoka maistunut nykyään paremmin, ohhoh! Mitään en ainakaan myönnä...

Eilinen naistenpäivä meni kotona herkutellessa nami ruoalla, irtokarkeilla ja muutamalla bebe-leivoksella, omnom! Ukkokullan mielestä siinä oli tarpeeksi naistenpäivälahjaa, kun sain valita kaupasta kukkaset ja hän ei kiukutellut kertaakaan kauppareissun aikana. Ihan kivahan se kyllä oli..

Sitten illasta piti taas vähän sisustusta muunnella ja saatiin kauan toivottu kiikkutuolikin :) Juuri sopivan kokoinen meille ja tykästyttiin molemmat siihen kovasti! Samoin tuo meidän toinen kissoistakin...



Kisu ei vaan tainnut tykätä, kun sitä kuvattiin

Sohva sai valkoisen päällisen ainakin hetkeksi (saa nähdä kauan se on valkoinen) ja Prismasta tarttui mukaan kynttilänjalkoja. Koko ajan on hirveästi ideoita, miten sisustusta muuttaisi ja mitä kaikkea uutta haluaisin, mutta jospa nyt tyytyisin hetkeksi taas nykyiseen.

Tänään onkin sitten tiedossa taas vaihteeksi vähän remonttijuttuja ja paikkojen kuntoon laittoa...

...

Edelleen yhtenä kappaleena ollaan, vaikka alkaa tuntumaan, että jotain voisi alkaa tapahtua. Maha on välillä niin oudon muotoinen, että tuntuu siltä, että pienokainen tulee kohta väkisin mahasta läpi. Vaikka odotankin jotain jo tapahtuvan, jännittää aivan mielettömästi ja tuntuu, ettei vielä sittenkään! Viime perjantaina sain jopa itseni liikkeelle ja kävimme ukkokullan kanssa asioilla ja syömässä, sekä lauantaina istumassa iltaa kaveripariskunnan luona. Citymarketissa tuli tuo Hyrrä- tyynykin vastaan ja se lähti matkaamme. Meidän koiruus kuitenkin omi tyynyn ja enpä ole jaksanut asiasta sen kanssa taistella. Johan tuo tyyny alkaa sen näköinen olemaankin, että joku on tykästynyt siihen...

 

Tämä viikko onkin sitten mennyt taas melkein vain nukkuessa, kun öisin ei saa kunnolla nukutuksi. Kyllä odotan jo, että jaksan taas touhuilla niin kuin ennenkin ja tekee mieli lähteäkin kotoa johonkin. Eilen sain Wanilla Rosesta tilaamani tavarat ja pakettia oli kiva avata, kun en yllättäen enää muistanut mitä sitä tulikaan tilattua. Olipas saavutus saada edes kuvattua tavarat... Paketista kuitenkin löytyi tällä kertaa pari tiskirättiä, leikkuulauta, kannumitta, teepussinalunen ja peltitähti. Peltitähti ei ole vielä paikkaansa löytänyt, mutta ehkä sekin vielä pian tapahtuu.