Tänään on tullut laitettua pienokaiselle juttuja valmiiksi, joten ajattelin vähän muistella tätä raskausaikaa...
Kesällä tuli ehkä hieman yllätyksenäkin tieto pienokaisesta <3 Raskaustestejä taisin tehdä seitsemän, ennen kuin uskoin, että todella olen raskaana! Pahoinvointi alkoi hyvinkin pian ja tietenkin juuri silloin, kun ukkokullan sisko oli perheineen meillä muutaman päivän! Hyvin sain pahoinvoinnin salattua, kun kukaan ei huomannut mitään ;) Tällöin en käynyt vielä pönttöä halailemassa juurikaan, mutta se etova olo oli koko ajan ja sai alkaa syömään vähän väliä jotakin. Näläntunne oli myös koko ajan, vaikka olisi vasta syönyt. Nopeasti pahoinvointi paheni ja aloinkin halailemaan pönttöä monta kertaa päivässä eikä sitä saanut hillittyä millään keinolla. Pahoinvoinnin takia raskaudesta piti kertoa molempien vanhemmille ja sisaruksille perheineen, kun olin viikolla seitsemän.
Vanhemmilleni, veljelleni ja hänen vaimokkeelleen kerroimme asiasta päivänä, jolloin oli veljeni vaimokkeen polttarit, koska en kyennyt osallistumaan polttareihin alusta asti. Äitini oli sitä mieltä, että minua vaan jännittää ja siksi olo on niin huono. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kertoa oikea syy huonolle ololle ja eipä tainnut äitikään ihan sellaista vastausta saavan :D Siinä sitten pitikin päivällä soittaa polttarisankarille ja kertoa asiasta puhelimessa polttareiden ollessa jo käynnissä! Illalla sitten pääsin osallistumaan polttareihin joksikin tunniksi ja silloinkin söin suolatikkuja ja join mehua vähän väliä, namnam! Muu polttariporukka kyseli olenko kunnossa ja kovasti yritinkin vakuutella kaiken olevan kunnossa. Veljelleni soitin ja pamautin asian sanomalla "oon paksuna", hohhoh! Myös ukkokulta soitti siskolleen ja kertoi asiasta. Ukkokulta kertoi asiasta vanhemmilleen siten, että hän kätteli ja onnitteli äitiään ja osoitti samalla mahaani. Tapa se tuokin! Mutta kyllä helpotti kummasti, kun sai heille kerrottua.
Seuraavaksi alkoikin jännitys siitä, miten selviän veljeni ja hänen vaimokkeensa häistä. Eniten jännitti, jos kirkossa iskee karmea olo, mutta siitä selvittiin kunnialla. Eipä olisi kehdannut juosta kirkosta ulos kesken kaiken! Onneksi juhlapaikalla syötävää sai riittävän usein ja ennen häitä söin koko ajan jotakin ettei pahoinvointi vain yllätä. Ja päivähän sujuikin kaikin puolin oikein hyvin ilman pöntön halailuja :) Häihin olin ostanut mekon ennen kuin tiesin raskaudesta ja yllätys yllätys, eihän se mahtunut kunnolla päälleni enää hieman ennen häitä. Ei muuta kuin uuden mekon ostoon... Töissä meinasi olla välillä haastavaa peitellä pahoinvointia ja pitikin aina katsella vähän ympärille, kun piti kiiruhtaa halaamaan pönttöä! Viimeisen harjoittelun oli tarkoitus alkaa syyskuun alussa, mutta jouduin siirtämään sen aloitusta viikolla eteenpäin, koska pöntön halailusta ei tullut loppua ja mikään ei pysynyt sisällä. Pahimpana päivänä aloitin yöllä klo 3 pöntön halailun ja lopetin sen illalla klo 20 maissa. Harjoittelun aikana pahoinvointi ja pöntön halailu alkoi onneksi helpottamaan ja kokonaan se taisi loppua, kun olin viikolla 20.
Ajattelin aina, että kyllä raskaana ollessa pienen pahoinvoinnin aamuisin kestää. Eihän sekään mennyt ihan niin kuin luulin... Pahoinvointi tuntui kestävän ikuisuuden ja pelkäsinkin, että se kestää koko raskauden ajan. Kyllä siinä meinasi itku päästä kerran jos toisenkin, kun vähän väliä sai juosta pöntön luo, yölläkin. Pelkästään keittiössä olosta tuli välillä huono olo ja ruoan valmistaminen olikin aika haastavaa. Onneksi ukkokulta auttoi todella paljon ja teki ruuat ja kantoi ne nenäni eteen. Välillä olohuoneen sohvapöydältä löytyi kasa lautasia, joissa kaikissa oli ruoantähteitä. Hetken aikaa teki jotakin ruokaa mieli ja kohta se jo yököttikin. Ja eikun uutta ruokaa tekemään! Kyllä oli ihana tunne, kun välillä sai syötyä jotakin kunnolla ja sai pysymään sen vielä sisälläkin. Varmaan kaikille keiden kanssa raskaudesta puhuin, sanoin ettei toista lasta tarvitse harkitakkaan ainakaan 10 vuoteen pahoinvoinnin takia. En oikeasti tiedä, miten olisin pärjännyt ilman ukkokultaani, niin iso apu hänestä tuolloin oli! Ja onpahan hänkin saanut taas pienen muistutuksen tuosta ajasta, kun pieni pahoinvointi on tullut taas kuvioihin ja pönttöäkin piti käydä pitkästä aikaan halailemassa.
Pahoinvoinnin lisäksi tietysti on kaikkea muutakin ollut. Wc:ssä on saanut ravata öisin koko raskauden ajan ja se vasta mukavaa onkin, kun makuuhuone on yläkerrassa ja siellä ei tietenkään wc:tä ole. Tekisi melkein mieli hankkia itselleni potta yläkertaan! Jossakin vaiheessa suussa maistui koko ajan sanonko mille! Onneksi purkat ja pastillit on keksitty... Sitten iski se kauhea väsymys enkä saanut itseäni liikkeelle, ellei ollut aivan pakko. Jossain vaiheessa väsymys helpotti, mutta alkoi taas. Eikä tullut mieleenkään, että olisi kotona siivonnut ja sen näköistä täällä olikin. Keittiön siivous jäi kokonaan ukkokullan huolehdittavaksi. Nytkin voisin vain nukkua ja miten raskasta on saada edes pyykit koneeseen, hohhoijaa.. Onneksi kotona voi kulkea koko päivän yöpuvussa ;) Sitten alkoivat selkäkivut, mihin sain tukivyön fysioterapeutilta. Selkäkipujen jälkeen alkoivat liitoskivut, mitkä pahenivat koko ajan. Aluksi kivut alkoivat kävelyllä ollessa, sitten kipuja alkoi olemaan jo kauppareissuilla ja nyt niitä onkin koko ajan. Miten voikin pelkkä housujen ja kenkien pukeminen tuottaa kipua! Öisinkin tulee herättyä aina asentoa vaihtaessa. Sitten sitä jäätiinkin sairauslomalle ja nyt ollaan ensimmäistä viikkoa äitiyslomalla. Raskausarvet ilmestyivät mahaan noin viikko sitten ja välillä tuntuukin siltä, ettei maha voi venyä tästä enempää! Välillä on päässyt itku pienistäkin asioista ja viime aikoina on kiukuttanut oikeastaan kaikki. Häiden jälkeen on kyllä tullut mietittyä, miten niidenkin järjestelyistä tuli selvittyä... Ja sitten vielä se paino, tähän mennessä on tullut noin 12kg lisää lähtöpainoon. Saa nähdä mitä vaaka näyttää seuraavan kerran neuvolassa.
Aivan ihanaa aikaa raskausaika on ollut ja kasvava masu on ollut parasta, mutta myös paljon kaikkea ei-niin-ihanaa on ilmennyt, mitä en siis osannut odottaa. Mutta mitäpä ei kestäisi pienokaisen takia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti