Sairaalassa ollessa alkoi kovasti arvostaa sitä, että lapsi on terve. Sieltä kotiuduttuamme tuntui jotenkin oudolta olla taas kotona, ihan kuin siellä olisi ollut pidempääkin. Hyvä muistutus siitä, että mikä ilo on saada olla kotona pienen kanssa, kun kaikille se ei ole mahdollista.
 |
| pieni potilas <3 |
Onneksi Viivin on olo jo huomattavasti parempi, vaikka yskä vielä vähän vaivaa, mutta nyt on äiti ja iskä vuorostaan kipeinä. Itselläni tauti alkoi viime viikon alussa ja ukkokullalla loppuviikosta. Torstai-perjantai välisen yön vietin kotona omassa sängyssä, että sain vähän kerättyä voimia ja perjantai-lauantai välisenä yönä oli ukkokullan vuoro olla sairaalassa Viivin luona. Miten voikin tehdä pahaa jättää oma pieni yksin, vaikka tietää, että hänellä on turvallista olla. Tästä tuli myös todella huono omatunto, vaikka hoitajatkin kehottivat menemään kotiin lepäämään. Olihan se kyllä ihan järkevää, koska en kotonakaan saanut juurikaan nukuttua tuskallisen olon takia ja kuume sen kuin nousi.
Viikonloppu menikin meillä kaikilla lepäillessä ja nyt alkaa taas olo olla energisempi. Sunnuntaina, eli äitienpäivänä, Viivi täytti kaksi kuukautta. Iso likka jo <3 Emme tosiaan lähteneet kotoa mihinkään syömään äitienpäivän kunniaksi, vaan ukkokulta haki meille sapuskat kotiin. Ihan mielellään vietinkin päivän ihan vain kotona, kun koko viikko oli mennyt siellä sairaalassa. Ukkokullalta sain lahjaksi toivomani hupparin, mutta se oli myös valmistujais sekä synttärilahja. Ukkokulta on nimittäin niin innokas ostamaan lahjoja ja varsinkin itse keksimään mitä ostaisi...
Nyt kaappaan Viivin kainaloon ja yritän udella, jos hänellä olisi jotakin kerrottavaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti